Työpaikoilla kahvipöytäpuheet on viime aikoina olleet sukupuoleen katsomatta yksimielisen urheilupainotteisia. Kun tästä selvitään, alkaa naisten tilitykset taas kääntyä tutumpiin ympyröihin ja puidaan perheen ilot ja surut. Naiset tietävätkin kaukaisenkin työtoverin perhesuhteet, miehen ammatin ja lasten metkut, kun taas miehet viisvälittävät kavereiden vaimojen ammateista, tuskin tietävät, onko äijällä vakituista ollenkaan. Mutta mistä muusta miehet puhelee kahvitunneilla ja lounaspöydissä keskenään kuin urheilusta? Autoista? Naisista?

Josta tulikin mieleeni, että kun eilen kotimatkalla kävelin pienen kappelin ohi, kuului jo kaukaa iso voihke ja itku, rakennuksen ohi menevällä tiellä oli useita mersuja parkissa ja "kansallispukuisia" naisia parveili kappelin ovella. Hiukan syrjemmällä seisoskeli kaksi vanhempaa pussihousuista miestä. Toinen silitti toisen päätä: "Älä sie huoli, herra antaa siulle uuen vaimon, usot sie." Johon leski rehvakkaan tummalla äänellä, ilon kyyneleet silmissä: "Kiitos herralle, kiitos herralle."

Viikonloppuna olisi Mansessa ihan livenäkin jännittävää urheilujuhlaa tarjolla, jos malttaa poistua tuijottamasta olohuoneen nurkkaa, josta vihdoin alkaa näkyä sitä varsinaista lihasjuhlaa, olumppialaista pebaa, habaa ja reittä. Mutta siis mansen keskustassa olisi myös nähtävänä ainakin caboeraa, kadunmaalausta ja vapaata häröilyä. Avajaisten jälkeen luultavasti on heti suunnistusta, sillä muistini mukaan epäselvää on monasti ollut, missä päin suurkaupunkiamme suorituspaikka sijaitsee. Muina lajeina on ehken myös autoilua, kun ainakin Cybmobiili suuntaa nokkansa kisapaikalle. Lauran pyöräilyosuutta ei enää ole estämässä edes vanhempansa.

Äidit! Vanha mummoni sanoi, että "Et sie tyttö ymmärrä mitään, ennenku siulla on itellä lapsia".