Suojeluksessa
Toissapäivänä aloittelin pohdiskelun onnen olemuksesta ja aihe on saanut siivet Varovaanisti ja Naamion takana. Nuo kirjoitukset puolestaan järjestelivät oman onnenmurulaatikkoni sisältöä ja kirkastivat ajatukseni: rakkauden, välittämisen ja oikeiden ystävien olemassa- ja läsnäoloa ei voi korvata millään. Eräänlaisena elämäntapaerakkona olen olevinani melko riippumaton, mutta kun huomaan, että joku välittää, tulen yhtäkkiä tajunneeksi, että ihmisen ilman lämpöisiä tunteita on melko mahdotonta tuntea olevansa onnellinen.
Eilen aamulla työpöydälläni odotti foliopaketti, jonka päällä oli lappu, että keittiön pöydällä on lisää. Paketissa oli pätkä lenkkimakkaraa, ja mielikuvitukseni lennätti jo kysymysmerkkejä ilmaan, että mitähän rakkaat työtoverini nyt haluavat minulle kertoa. Keittiössä oli sitten makkarapannu, sellainen saunan kattoon kiukaan päälle ripustettava lautanen, jonka päällä voi kuumentaa saunassa makkaraa oluen kanssa nautittavaksi, jotta jaksaapi saunoa.
Teräsvati ripustetaan kattoon koukkuun, mutta koska koukku ei ollut mukana, huokailin epätoivoisena ja näin jo itseni rautakaupassa ostamassa yhtä kappaletta koukkua, joita myydään luultavasti sadan paketeissa. Entäpä silikonia reikään, kai siihen joku hervoton ruutta täytyy hankkia. Entä, mistä löytyy nykyisin rautakauppa. Ja se mies, joka koukun ripustaa ja tikkaat, joilla sinne ylettyy. [Sain sittemmin koukun naapurin työpöydän laatikosta. Nyt puuttuu vain se ruutta ja mies, ajattelin. Ehkä sitä silikonia ei tarvita. Siis vain mies. No kai minä sen nyt itsekin sinne saan. Siis vain tikkaat. Tai ehkä sen saa ilman tikkaitakin. ]
Minulta ei puutu yhtään mitään.
Jälkipuheet
Elämä pakottaa toimimaan iliman sitä miestä. Hupaisa omakohtainen esimerkki on se, kun tässä taannoin aloin itse paikata puhjennutta fillarin rengasta. Eikös siihen tullut naapurin mies, joka sanoi: "Annas kun minä teen sen, ei tuo ole naisten hommia". Hiukan otti päähän "pikkufeministiä", mutta jälkeen päin ajattelin, että ihan kiva - ei tarvinnut omia käsiään hommassa liata.
Mikä ihme on "ruutta"?
Ruuttahan on se pursotin, se vehjes, johon tungetaan sisään jotain ja sitä sitten ruutataan. Mikä se nyt on, se joka palomiehilläkin on.
"Jos lähtis, sano Pispalan palokunta, jahka saaraar ruutta kirkkaaks".
Ai se? Nyt ymmärrän. Meillä sitä kutsutaan pruutaksi (tai ainakin luulen), siis paloletkua...
Ei kai täällä ny noin hienosti puhuta, kahdella konsonantilla aloittaen. Ihan liian vaikeata, pitää pinnistää suuta ja olla tarkkana.
Loistoidea :). Jollakin verukkeella täytyy ihastukselle ujuttaa asennusta vaativa lahja ja olla kärppänä tarjoamassa miehistä apua asennuksessa. Saa mukavasti jutun juurta. Ja sitten uni seis :(. Miehiset miehet ovat out of date. Niin kuin ekassa kommentissa todetaan.
Silikonipistooliksi sitä spruutaa sanotaan ja saa sitä silikonia liimatuubillisenkin.
Ja haloo miten sille treffikaverile kävi pyöräilykypäräjutussa. Eikö häessä ole miestä nakkipannun virittämiseen ;).
Vai silikonipistooli, pah, sanon minä. Noin teknisiä termejä ei meillä osata.
En kai minä nyt mitään nakkipannuvirityksiä rupee pyytään asentaan. Mitä siitä nyt mieskin ajattelisi, jos pistoolia työntäisin käteen ja sanoisin, että tuossa, asenna. Rajansa kaikella. :)
Totta, hiljaista on ollut asennusrintamlla. Ei sitten asennella nakkipatoja saati teräsvateja :(
Auttaisikohan asiaan, jos riisuisi propellihatun ja pyöreät prillit nokalta ja kuleksisi betonipölyn, silikonin ja maalin tuhrimat asusteet päällä.
http://www.freewebs.com/ceebee/batPojut.html
Propellihattu ja pyöreät prillit ovat hellyttävän somat, ei kannattane niitä hylätä.
Lepakkopojujen työnkuva on kyllä ylittämätön; tuohon ei voi lisätä oikeastaan mitään: aviomies-, toinen mies -, seuralais- ja suojelupalvelu kerrankin hankittavsita yhdestä paikasta. Mitä nainen voi muuta haluta. Neitsyttarhaus hiukan arveluttaa, mutta se lie niin pieni tarha, että sen huolto ei vie paljon aikaa.