« Ja vuodet ne käy yhä vaikeammiks | Pääsivu| OMFG »

Spiel mit mir

Rammstein Live aus Berlin Nyt on kuulkaa kansalaiset päässyt käymään niin, että olen rakastunut. Jep. Se Klik! kuului ensimmäisen kerran eräänä lauantai-iltana, kun sateinen ja kylmä kaupunki oli tyly ja pimeä, muistan kyllä. Istuin pahaa-aavistamattomana Schimanskissa, kun kuulin miehekästä raakaa voimaa uhkuvan äänen kutsuvan minua. Tunsin, kuinka leka putosi päähäni ja jäin sen seksiä tihkuvan äänen valtaan. Olin myyty kerrasta. Myöhemmin sisäinen paloni kutsui minua kokemaan uudelleen ja mahdollisesti vielä täydemmin se raaka vetovoima ja kutsu ajoi minut muutaman kerran hypistelemään rakkauteni kohteen kuvia ja kuvittelemaan, miltä tuntuisi kuulla uudelleen se karhea kutsu. Eilen vihdoin tein aloitteen ja tartuin synkkään kuoreensa. Nyt olen myyty, menetetty, haluan vain lisää. Vaikka en ymmärrä paljonkaan, mitä minulle sanotaan, kielen sointi saa minut värisemään. Tältäkö tuntuu, kun rakastuu.

Rammsteinin Live aus Berlin -DVD on jyhkeää ja visuaalisesti itkettävän karhean kaunista, tultasyöksevää, suoraan ytimiin menevää tulitusta. Istuin illalla jalat ristissä keskellä ääntä ja syöksyin pää nytkyen nirvanaan. Du Hast soi yhä päässäni; mahtavaa, kaunista. Tätä ei voisi millään muulla kielellä laulaakaan. Aah! Eikun nahkahousut jalkaan ja tukka heilumaan. Hairaattemisch!

Jos tulisin valituksi vaikka Miss Suomeksi, joilta aina kysytään, että mitä haluaisit tehdä maailman tilan parantamiseksi, vastaisin, että haluaisin vapauttaa ihmiset näkemään toisissa ihmisissä niiden sisäisen palon, sen oikean ja varsinaisen ytimensä ilman sukupuolen, iän tai aseman hämärtämiä lokerointeja, mikä vapauttaisi kaikki pelaamasta pelejä ja olemaan se, joka on. Ilman kaapuja. Joopa, toive on yhtä utopistinen kuin minä missinä.

Jälkipuheet

On se kumma, toinen tykkää äiteestä ja toinen tyttärestä. ;-) Sie rakastuit saksalaiseen äänenkäyttöön, eräs itävaltalainen ystäväni, joka on jälleen suomeen tulossa Tuskailemaan, on taas palavan rakastunut suomeen ja kaikkeen suomalaisuuteen, haikailee jopa opettelevansa kielen, että ymmärtäisi meitä paremmin.

Outoa on, kaukokaipuuta varmaan ja elämän etsintää. Hänen mielestään suomalainen on aidointa, mitä hän elämässään tietää, hulluja ollaan, mutta ollaan sitten kunnolla.

Kyllähän suomalainen aito on, kai, vielä. Mutta kyllä aitoutta kourii pahan kerran muualta lainatut tavat ja pakkonaitetut "perinteet". Jos aitous olisikin suodattunut suomalaisuuteen, mutta kun se usein liimataan päälle poikittain kuin keltainen SALE-ilmoitus näyteikkunaan. Lopputulos näkyy kauas ja on ruma.

Haa! Kansanopistovuonna järjestettiin bileitä joissa kaikki mossasivat Rammsteinin tahtiin ja kaikilla oli himmeän hauskaa, paitsi sillä yhdellä joka ymmärsi saksaa ja sai selvää mitä laulaja sanoi. Eipä silti, Ugus tykkää Rammsteinista, ja onpa ne tainneet pahimmat ylilyönnit sanoituksistakin kadota ensilevyn jälkeen. Itse kuulin yhtyettä ensi kerran David Lynchin Lost highwayn soundtrackilla. Iski kuin moukari. Kannattaa nähdä.

Mehr Rammstein hören!
Es macht spass!

R-A-M-M-S-T-E-I-N;han on ihan kuningas!
Omakohtaisesti jykevä ääniset köriläät tunkeutui elääni sulostuttamaan jo vuonna 1997 jolloin elokuva Lost Highway ilmestyi. En ikinä unohda elokuvan kohtaa jossa Hierate Mich porautui aivoihin asti. Olin myyty.
Tämän jälkeen Ramsteinin levy "Herzeleid" piti tietysti hankkia välittömästi ja siellä ne nyt ovat kaikki heidän teokset sulassa sovussa Tori Amoksen ja Kate Bushin välissä levyhyllyssäni.
What can i say.. That's a fun sandwich kieltämättä... ;)

Ai miten niin tämä oli mainos?..

Kokeilepas joskus Type O Negativea ja Peter Steelen muhkeaa ääntä saksalaisen korostuksen kera.

Tämähän näyttäisi tarkoittavan, että David Lynchin Lost Highway -soundträkki menee tilaukseen. Ja Type O Negative; huh, tulipa kallis postaus tästä.

Ja joo, sen verran ymmärsin saksaa, että ymmärsin olla muka ymmärtämättä ;) Äijät on niin äijiä, ettei mitään määrää. Jospa kerran pääsisi moiseen konsertiin mossaamaan, minut saisi sen jälkeen kuopata ihan rauhassa.

Älyttömän vaikea on muuten tehdä töitä tämä moukari päässä.

Etenkin October Rust Type o Negativelta on jalat alta vievä kokemus, ja mies on kuin jumala... Oioioi, miten tässä nyt töitä maltat tehdä. ;-O

Huh, pelkäsinkin jo pahinta. :)

Peter Steele ja Light My Fire toimii, kyllä. Ihana aksentti.

Niin, mitä iVE pelkäsi? Että taivas putosi niskaan? Että saksalaiset vie naiset? Että sattuu, kun moukari tärähtää päähän?

No tottakai se sattuu.

Type O Negativen October Rust on tosiaan hie-no. Ja Rammstein ihan kaikkinensa. Samanlaista menoa
naisäänellä tarjoilee The Gathering (bassomuurit
ja kuulas kaunis melodinen laulu). Joku kertoi,
että bändi nimeltä 'Oomph' olisi Rammsteinin
seuraaja (http://www.oomph.de/).

The Gathering on tosiaankin erään tuntemani Rammstein-ihailijan fanituslistalla ja olen nähnyt ne ihastuksesta ymmyrkäiset silmät ;)

Oomph'lla on vaikuttava alku sivullaan: kannattaa hillitä ääninappulaa ennen kuin avaa, ettei käy kuin minulle. Asiakkaat pelästyy.

Rammstein tuli nähtyä ja koettua Helsinskin jäähallissa syksyllä 2001 ja meno oli hurjaa. Vaimo totesi kotiin päästyäni, että vaatteet haisevat aivan bensalle.

Rammstein.com tietää kertoa, että uusi levy on jo julkaistu saksankielisissä maissa ja elokuussa on muun maailman vuoro. Ehkäpä kiertuettakin on sitten luvassa?

The Gathering on muuten myös suosikkilistalla. Vielä kun livenä pääsisi näkemään.

The Gathering tosiaankin on ihan loistokasta ja Rammstein myös. Todellista 'aivot narikkaan'-musiikkia.
Kiitos Timolle levytiedosta. Vaikea arvata mitä tarttuu ensimmäisenä levykaupasta mukaan tulevalla Saksan matkallani ;)

Tiedän erään, joka on nähnyt The Gatheringin livenä ja ilmeestä ja autuaasta olemuksestansa päättelen paljon.

"Aivot narikkaan" on juuri oikea termi kuvaamaan Rammsteinia. Nyt on ongelma, kun olisi uuttakin kassissa, mutta pitäisi etsiä se piiloraitakin....

Just sitä pelkään, mitä ensimmäiset rivit antoivat olettaa. Kevään ja kesän aikana monet hyväksi toteamani blogittajat ovat pudonneet hunajaiseen kaivoon ja tuloksena on ollut siirappia tihkuvaa hempeää luritusta, jonka jälkeen monitoria on voinut käyttää kärpäspaperina. Tylyä on ollut myös, että aluksi miesbogittajan tarinointi yskii kuin Jukos ja lopuksi tulee lopullinen ilmo, että olen onnellisesti pallo jalassa Guantamossa. Ahistaaa...ähnlich auf Deutsch

Ällös huolios iVE, ei vaivuta panomeussissa hunajaiseen kaivoon. Ja jos vaivuttaisikin, niin lupaan olla siitä kirjoittamati, menen ukkosella ulos, kastun sateessa, kuljeskelen lätäköissä saappaat vettä hörppien, juon pään puolilleen ja örvellän sievoisessa myödässä ja varmasti mokaan, jos sattuisi kohilleen muuten. Että joku asia varmasti patittaa sen verran, ettei sun tarvii monitorias kärpäslätkänä pitää.

Jotta huoli pois, ei ole siirappia täällä.

Kesän rippeet on pelastettu.

Ja kärpäset saavat lentää.

Hih. Ja kaikkien näiden ehdotusten kokeilun jälkeen voisit kokeilla vaikka meidän hyllystä löytyvää Laibachia. Samantyyppistä murinaa vielä teatraalisemmalla meiningillä. (Terveisiä muuden lomalta.)

Jaahas, että hyllystä. Son sitten vierailun paikka. Laibach vaikuttaa riittävän tylyltä.

kummaisa ajatus minulle, että rammstein olisi "aivot narikkaan"-musaa. itse olen järkeillyt homman niinpäin, että rammsteinin lyriikoissa on ajatusta. tietenkin jos kieltä ei ymmärrä niin se on asia erikseen.

Kielivaikeuden myönnettyäni heti tuttavuuden alussa olin hetken hukassa, mutta koska ääni vei mennessään, päätin vain heittäytyä mukaan, ilman ymmärrystä viestin sisällöstä, jättää ajattelemisen, päästää. Heittäytyä tunnelmaan ilman ajattelua vaativia aivoja. Siksi aivot narikkaan.

rammsteinin musiikki on niin sanoinkuvaamattoman upeaa musiikkia ettei siitä tiedä kuinka sitä kuvaisi.till yhdistettynä siihen jytinään on jotain aivan ....parempaa kun seksi.paitsi tietysti itse tillin kanssa

Jos kommenttisi ei tule näkyviin, se on valitettavasti joutunut tahtomattani spämmifiltteriin ja sinne joutuneista en saa mitään ilmoitusta. Käyn mahdollisimman usein vapauttamassa siellä piileksivät. Olen pahoillani.



Tilaa RSS-syöte

Kuka?

Juttutupa