Lomalle joutaisi
Lomaan aikaa tämä ja kolme päivää, kohta aletaan laskea tunteja ja siitä sitten pudotellaan yksiköitä pienemmiksi. Ettei pääsisi loma yllättämään, minkä se tekee joka tapauksessa. Ensimmäiset lomapäivät kuluvat ihmetellessä, että mitä nyt sitten tekisi. Puolivälissä aloitan suremisen, että kohta tämä loppuu ja viimeinen viikko meneekin sujuvasti stressatessa, mitä kaikkea pitää tehdä ennen kuin loma loppuu ja millainen työmäärä odottaa kustannuspaikalla. Voi tätä naisen mieltä. Siispä aloitan henkisen lomalle laskeutumisen tänään. Itse asiassa aloitin sen jo eilen, sillä ostin lomakengät, stailit ja hyvät jalkaan [OK, myönnetään; ei sellaisia olekaan]. Josta tulikin mieleeni, että olen kerran lomalla tullut ovelasti houkutelluksi maatalousnäyttelyyn. Muuta en sitten muistakaan kuin että korkokengissä ei kannata lähteä maatalousnäyttelyyn ja auton löytäminen hehtaariparkista on taitolaji.
Minä muuten melkein näin Antti Tuiskun rautatieaseman odotushallissa: takanani kimeä tytön ääni heläytti innoissaan:"IIIK, tuolla on anttiuisku!" Katsoin tietenkin ympärilleni, että tällainenko onni minua nyt kohtasi, mutta en nähnyt ketään anttituiskun näköistäkään. Vähän päästä uusi "IIK! Äiti, mennään tonne, tuolla on anttiuisku" No ei ollut sielläkään. Kolmannen IIK!:n kohdalla vilkaisin taakseni: reilusti alle 10-vuotias pikkuneiti osoitti sormella tummaa tuiskutukkaista poikaa, joka oli yhtä kaukana Antti Tuiskusta kuin minä Janina Frostellista, ja se on todella kaukana.
Hesarin Kuukausiliitteen "Oletko mies, oletko nainen" -testissä sain niukasti enemmän naispisteitä. Naiseuteni ratkaisi se, että tykkään siitä, että jalkapohjiani hierotaan ja tiedän, miksi joihinkin housukankaisiin käytetään lycraa, en osaa parkkeerata taskuun ja ostan irtokarkkeja. Miehuuspuoltani todistivat mm. se, että käytän ruuanlaittoon sekä tiskaukseen hyvin vähän aikaa, en mielelläni osallistu ryhmäliikuntaan tai käy ystävien kanssa vaateostoksilla. Muka vain mies tykkää, että kumppani on seksikäs, pöh!
Jälkipuheet
Minulla on kesäisin lomaa noin yhdeksän viikkoa, ja jo ensimmäisellä lomaviikolla huokailen ääneen, että enää on 8,5 jäljellä, seuraavalla VAIN seitsemän, jne. Tämä on käynyt vuosi vuodelta pahemmaksi... (Taitaa tuntua tavallisista lomalaisista suorastaan kornilta!). Kun joskus oppisi sen saman positiivisuuden kuin mitä puolityhjästä/-täydestä juomalasista kerrotaan.
Mutta se on niin vaikeaa!!
Kiitos kommentistasi sivullani!
t. Marleena, joka lomallakin käyttää lycraa ;-)
Pessimisti ei putoa kovin korkealta, ja kun joka tapauksessa jossain vaiheessa putoaa, ei satu niin paljon. Loma loppuu aikanaan, mutta muistot jäävät elämään: siispä niitä pitäisi kerätä. Ja mieli on siitä hyvä hässäkkä, että se tuppaa muistamaan vain ne hyvät asiat ja huonot häipyvät. Vai miten on selitettävissä se, että lapsena kesät olivat pidempiä, lämpimämpiä ja aurinkoisempia, jäätelö parempaa ja makkara herkullisempaa.
Eikös sen "pitäisi" mennä niin, että loman alkaessa työ ei kiinnosta enää yhtään, mutta sitten puolivälissä osa mielestä kaipaa jo takaisin töiden pariin. Loma on kivaa, mutta kivaa on myös saada aikaiseksi. Loman yksi tärkeimmistä tehtävistä on opettaa lomailun rajat.
Niin siis eihän se noin mene, mutta noin kai sen pitäisi mennä.