Vaikka iltapäivän auvon katkaisikin äkisti noussut myrsky, joka käänsi varjot ympäri, säilyi lämpö ja aurinko palasi kuin ei olisi poissa ollutkaan.

Viikonloppu on vietelty haukkoen elämää varastoon, välillä ihmetellen, mikä on se taho ja kenen luvalla se nappasee päivistäni tunnin sieltä, toisen täältä ja jättää minut hämmentyneenä ihmettelemään, että taasko se meni. Se viikonloppu. Mutta jätti sentään mentyään hyvän mielen, jonka sinetöi kahden hyvin läheisen ihmisen tapaaminen. Erityisesti lämmitti se, että vaikka edellisestä tapaamisesta oli kulunut aivan liian kauan, oli kuin olisimme viimeksi nähneet eilen. Ehkä se sitten tosiaan on niin, että veri on vettä sakeampaa.

Blogistaniassa on nyt niin paljon lämpöä, ensisuudelmia, romantiikkaa ja rakkautta ilmassa, että tulee kyynikollekin hyvä mieli, usko palaa ja vihtahousukyynikko häviää romantikolle kätten väännössä kuusnolla.

Niinkuin muuten minäkin, hävisin siis kätten väännössä. Huomenna alkaa kunnon kohotus, painoharjoittelu ja juoksulenkit. Varmasti alkaa.