« Lomalle joutaisi | Pääsivu| Spiel mit mir »

Ja vuodet ne käy yhä vaikeammiks

Varmaan jokaisella on tuskan ja ahdistuksen purkuun omat keinonsa; joskus toimii juoksu, toisen kerran pään tainnuttaminen millä tahansa konstilla, ystävät auttavat aina, usein ahdistuksen purkaa musiikki. Silloin kun maailma lyö isolla kämmenellä, tarvitaan järeämpiä keinoja, joita ei pikkuharmeihin viitsi tärvätä. Minulla se takuuvarma kaikkien murheiden ja surujen maksimoimisen äiti ja isä, se joka lohduttaa ja itkettä kaiken pois, on Ja vuodet ne käy yhä vaikeammiks [Eino Leino: Hiihtäjän virsiä]. Siinä on kaikki; itken vuolaasti ja puhdistuneesti suruni pois.

Onneksi ei ole pitkiin aikoihin tarvinnut, mutta Eikku Leikun päivän kunniaksi olkoon menneeksi.

Ja vuodet ne käy yhä vaikeammiks
ja haaveet ne käy yhä haikeammiks,
ne polttaa, ne hehkuu, ne halaa.
Joka ilta ma mietin: Kai huominen uus
tuo lohdun ja loppuvi rauhattomuus!
Yö loppuu, mut murheet ne palaa.

Ne tulevat niinkuin kotihin,
ne tuovat uusia vieraitakin,
jotka nimeltä tunnen ma juuri.
Se murhe, mi eilen mun murtaa oli,
suli hymyks, kun tänään suurempi tuli -
koska tulee se suurin, se suurin?

Koska saavut sa tuskani korkein,
sinä maailman valtias mahtavin,
jota lapsesta saakka ma uotin,
jota vapisin öisin mä vuoteellani,
jonk' katsehen tunsin ma kasvoillani,
kun hetkeksi onneeni luotin.

Sun edessäs tahdon ma polvistua,
mut silmihin katsoa tahdon ma sua
ja sanoa: Henkeni annan!
mut mieltäni nuorta en milloinkaan.
Se tuskassa tulta iskevi vaan,
sen kanssani hautahan kannan.

Jälkipuheet

IIK, melkein UNOHDIN koko Eikan päivän, vaikka Eikka on ollut ainailonan anttituisku jo vuosikymmenien ajan! Aamullakin unenpöpperössä vaan ihmettelin, jotta mitäs nyt pulitetaan... Loman tarpeessa. Onneksi Blogistanissa ollaan hereillä;))Tuo siteeraamasi on myös yksi suosikeistani.

Eikka toimii ja osaa sen, mitä ei moni. Kun hätä iskee takaraivoon, otan Eikan ison runokirjan ja tippa silmässä kidutan itseni uuvuksiin. Ilon hetket Eikan kanssa voi jakaa myös, mutta synkkyyshän se on useimmiten se syy, joka ajaa ammentamaan voimaa jaksaa jatkaa.

Jos kommenttisi ei tule näkyviin, se on valitettavasti joutunut tahtomattani spämmifiltteriin ja sinne joutuneista en saa mitään ilmoitusta. Käyn mahdollisimman usein vapauttamassa siellä piileksivät. Olen pahoillani.



Tilaa RSS-syöte

Kuka?

Juttutupa