Aina voi nähdä
jos on valoa.

Aina on tukea
jos vain tuntee turvaa.

Rohkeus voi olla liioiteltua,
mutta toivottavasti
sentään huomenna.

Aina on mahdollisuus,
vaikka sitä ei näkisikään.

Aina on rakkaita
kun vaan ymmärtää
katsoa ympärilleen.

PS. Kirjoitan tätä Tampereen Klubilla, jossa soitti juuri The Wailers. Siis The Wailers! The juurikin, Bob Marleyn entinen bändi, sata ihmistä lauloi täyttä kurkkua klassikoita kuten Three Little Birds, Buffaloo Soldier ja I shot the sheriff! Anteeksi hehkutus, mutta pakkohan tätä on vähän...

jos on toivoa, niin mitä oikein yritämme kertoa... yksinäisyys on osa synkkyyttämme, osa elämämme kertomusta, jonka kanssa yritämme tulla toimeen tämän kaiken synkkyyden..vai elämämme keskellä.. kenelle peilaamme elämäämme, milloin uskallamme tuijottaa kasvoja suoraan silmiin... onko merkityksemme vain sanoissa vai jossain syvällisemmässä.. sinä annat sanoillasi merkityksen sille mitä tässä hetkessä tavoittelen, yritän, arvostan...

Joskus on myönnyttävä,
että ei riitä
itse itselleen.

Usein on myönnyttävä,
että kaipaa kättä,
johon tarttua.

Nyt oli myönnettävä,
että on yksinäinen.

Helpointa olisi
kaivautua synkkyyten,
vaikeinta on mennä valoon.

Mutta viisainta on mennä.

Ikävä on teksti, joka iski tämänhetkiseen mielentilaan kuin nyrkki silmään. Oikein paljon kiitosta tuon kirjoittamisesta.

-Tapsa

Joskus yksin yksin on parempi kuin joukossa yksin. Onhan silloin kuitenkin kaksin itsensä kanssa, mihin joukossa ei ole mahdollisuutta.