« Lempi ja Onni | Pääsivu| Terveisiä elämästä »

Eksyvä ei tietä kysy

Blogosworldin teräväsorminen tarkkailija A.I.V. Vaan on taas ollut tapansa mukaan työnsä ääressä yömyöhään. Viimeisin lomatiedote ja tapahtumakalenteri löytyy päivän tiedotuksesta.

Omenapussin menopussi on toki varustettu luottokortilla, mutta varsinaista suunnitelmaa ajan tapon aseista ei ole useista kokoontumisista ja työryhmissä vietetyistä, joskus varsin kosteistakin, omenan ja pussin välisistä neuvotteluista huolimatta syntynyt. Joten panomeussi vaikenee vain toveniksi, jos niiksikään, ja vain joskus riippuen astioiden täyttymisen asteesta. Siis vesisaavien, rännien alla. Ja korvien välissä.

Koska eksyin jo alkuunsa aiheesta, jota ei varsinaisesti edes ollut, jatkan löytämälläni polulla: Onni on yksinkertaisissa asioissa, niinkuin ihan itse kattoon ripustettu koukku ja siitä riippuvassa jutussa killuva laite, jonka päällä kuumiaa makkara kiukaalla. Ennen kuin tähän päästään, juostaan järvi ympäri, aurinko paistaa, ilma on raikasta, ei palele, uudet juoksuvermeet on mukavat ja kivan näköiset, kunto kantaa. Hyvä mieli. Sauna lämmin, makkara kuuma. Kotisinappi, salaatti. Olut kylmä.

Son siinä.

Jälkipuheet

Mukavaa loman alkua! Toivottavasti lomapäiväsi matelevat erittäin hitaasti ja auringonpaistetta riittää.

Tällaisesta on ollut puhetta tuonne yläkertaan päin, mutta jonsei, niin eipä sekään maata merelle vie. Loma on aina lomaa.

Eikun leppoisaa lomaa. Pidä mielessä: Omnia mea mecum porto, pääset vähemmällä. ;-)

Tämä on ollut kirkkaana mielessä ja tätä kohden olen suksiani jo kauan kuljettanut: "Kaiken olennaisen kannan itsessäni". Helpottaa pakkaamista.

Ei muuta kuin nautinnollista lomaa sinulle, Mea. Ja muista että sitä lomaa on vielä niin ja niin paljon jäljellä. Eli elä sitä täysillä ja syö paljon jätskiä! Toivoo toivoton murehtija (vain kolme viikkoa jäljellä ;-))

Jos vaikka ryhtyisin odottamaan jotain, niin eiköhän se siitä aika pitene, kun kerran odottavan aika on pitkä. Voisin odottaa vaikka sitä valkoista prinssiä mustalla ratsulla, vai miten se nyt meni. Ja syön vain hyviä kermaisia jäätelöitä, en mitään vetistä tarjousvaniljaa.

Kiitos toivotuksista. Annetaan auringon rauhassa paistaa risukasaan. Me sen sijaan tyydymme vaikka sateeseen.

Jos kommenttisi ei tule näkyviin, se on valitettavasti joutunut tahtomattani spämmifiltteriin ja sinne joutuneista en saa mitään ilmoitusta. Käyn mahdollisimman usein vapauttamassa siellä piileksivät. Olen pahoillani.



Tilaa RSS-syöte

Kuka?

Juttutupa