« Terveisiä täältä | Pääsivu| Tamperskeles »

Turinoita

Jokohan kohta pääsemme uuvuttavista Powerpoint-kikkailuista ja meilläkin yleistyy maailmalla suosion saavuttanut luennoitseminen ja kouluttaminen tarinankerronnan avulla. Lopultakin joku jossain on ymmärtänyt ikiaikaisen tarinan merkityksen: tarinan avulla asiat sisäistyvät huomaamatta, kuin itsestään. Muutamia loistavia esimerkkejä tarjoaa Center of Digital Storytelling.

Nyt eletäänkin yllättäen taas sitä aikaa, jolloin kaikki palaverit, kokoukset ja kohtaamiset aloitetaan kysymällä, että "milloin ajattelit lomalle lähteä". Heinäkuussa kysellään, että "onko lomaa vielä jäljellä". Puolessa välissä heinäkuuta aletaan udella, että "jokos lomat on pidetty". Syksyn huomaa tulleen, kun puheet aloitetaan, että "missäs kävit lomalla".

Lomaan kuuluu myös lähettää kortti, jossa kerrotaan, että "täällä aurinko paistaa ja on 35 astetta lämmintä, viini on halpaa ja syöty ja juotu on, kyllä käy kateeksi, kun teillä siellä sataa". Minä en kortteja enää lähettele; hirveä vaiva etsiä kivat kortit, postimerkkejä myyvä paikka ja löytää vielä postilaatikko, joka tyhjennetäänkin. Puolet lomasta meni miettiessä, mitä älykästä kirjoittaisin ja täytyi juoda vaikka kuinka monta olutta, jotta olisi mieli notkeasti kehittänyt sukkelia sanomisia.

Sadoilta ihmisiltä kysyttiin jossain tutkimuksessa, että kenen kanssa ei viihtyisi; 70% vastasi, että itsensä kloonin. Aika moni sanoi syyksi, että sen jutut on tylsiä ja kuultu jo liian monta kertaa. Oman perheen kanssa oudokseltaan ei myöskään monikaan pitemmälti viihdy. Hassumpaa, sentään itse valittu ja kasvatettu ja osin tehtykin.

Jälkipuheet

Erään ystäväpariskunnan postikortinlähetystaktiikka on erinomainen, heillä on valmiiksi printattu lista osoitteista, kortit ovat kaikki samoja. Tekstinä on tikku-ukkoja ja allekirjoitukset.

Minä voisin hyvinkin seuraavalla lomallani viihtyä, jos nyt en aivan itseni kanssa, niin itsekseni. Joskus työnteko ja merkittävä ihmissuhde muodostavat yhdessä stressaavan tekijän. Tällä hetkellä haaveilen riippumatosta autiolla saarella, seurana vain kasa kirjoja. Hätätilassa kelpaisi autio kerrostalokin. ;-)

Tuttu tekniikka, noin minäkin tein, kun tein. Mutta se ei poista sitä postimerkkien metsästysreissua ja sitä nokkeluuden halua, joka herää kirjoitustilanteessa. Kun sitä kuvittelee olevansa velkaa kirjoittaa jotenkin henkilökohtaisemmin jokaiselle, kuitenkin.

Kyllä itsekseen on hyvä oppia viihtymään, jos on merkittävässä ihmissuhteessakin hyvä olla. Molempi parempi. Ehkä merkittävä ihmissuhde juuri siksi säilyy merkittävänä, kun osaa viihtyä itsekseenkin.

Jos kommenttisi ei tule näkyviin, se on valitettavasti joutunut tahtomattani spämmifiltteriin ja sinne joutuneista en saa mitään ilmoitusta. Käyn mahdollisimman usein vapauttamassa siellä piileksivät. Olen pahoillani.



Tilaa RSS-syöte

Kuka?

Juttutupa