Ressaa semmonen, kun ei tiedä, mitä viikonloppuna tekisi tai lomallaan tai kesällään. Tai elämällään. Olisi keksittävä tekemistä, että olisi jotain mukavaa tai järkevää puuhastelua, jonka voi sitten jättää tekemättä, jos ei viitsikään ryhtyä, mutta voi olla renssiintymättä, kun ei se kuitenkaan ollut suunnitelmissa varsinaisesti ollutkaan, eikä olisi ehkä viitseliäisyyttäkään ryhtyä, mutta ilman tarkkoja suunnitelmia ei voi olla tekemättä sitä, mitä ei ollut aikonutkaan tehdä, ettei trenssaantuisi. Jos sataa, ei tietenkään tarvi tehdä senkään vertaa, koska sateella vain kuunnellaan ropinaa ja korkeintaan katsellaan, kuinka ruoho kasvaa. Lukeminen on kyllä jonkin verran työtä, mutta sen voi kiertää lukemalla vain vapaavalintaista kirjallisuutta. Kuten vanhoja Seuroja ulkohyyskässä, jos mielenhäiriössä erheytyisi vanhusten mökille. Mutta yhtäkaikki, olisi paljon suunnitelmia vielä tekemättä, aikatauluja laatimatta ja ajanhallintajärjestelmä päivittämättä. Onneksi likaisia mattoja on ja käymättömiä sukulaisia. Siksikin, että ovat jo useampana vuonna pelastaneet lomani jäämällä suorittamattomiksi.

Ennen kuin pidemmälle suunnittelemaan ryhdyn, voisin katsastaa viikonlopun tarjonnan, josko näistä joku: Turussa DBTL, Mansessa Sauna Open Air ja Hesassa pallogrillauksen SM-kisat. Maltan tuskin odottaa.

Mutta ei parane mennä asioiden edelle, nythän on perjantai-aamu, sataa. Rakastan sadetta: se ropisee mukavasti, rauhoittaa, mahdollistaa totaalisen itsensä laiskottamisen ja ja antaa hyvän syyn olla suorittamatta yhtään mitään.