Pilkunviilaaja
Vaikka kuinka yritänkin kiertää lauseissani sudenkuopat etsien valinnaisia tapoja ilmaista sanomani ja ihan vaan siksi, että en tiedä, onko kyseessä yhdyssana, tai pitääkö pilkuttaa, joudun väkisinkin joskus seinää vasten: kiertotietä ei olekaan, ja joudun turvautumaan tarkistuksiin. Juuri äsken eräällä tarkistusretkelläni törmäsin tähän pilkkutestiin, ja olipa taas vaikeata, kun ei päässytkään kiertotietä perille. Jos testi ei mennyt putkeen, tässä pilkunviilaussääntöjä.
Jälkipuheet
Tai-sanan eteen ei tule pilkkua koskaan.
SIIS: ... onko kyseessä yhdyssana vai pitääkö pilkuttaa,...
Totta totta; siellähän on minulla kirotusvire tai se minulle hyvinkin tunnusomainen tulsotin, josta jopa kuulemma varsin tunnettu olen. Ehkä piti kirjoittamani pilkku vai.
Tai sitten olen vain henkäissyt siinä kohdin ja kuvannut henkäisyn mittaista taukoa pilkulla.
Kenpä tietää. Muttei kerro, koska Ken ei itsekään ymmärrä.
Miten häpeällistä! Sain testistä 15/17, vaikka minulla on korkeakoulututkinto suomen kielestä. Menen ja ruoskin itseäni. Ja kyllä tai-sanankin eteen voi tulla pilkku, eläpä Sedis höpsi.
Saunan takana on ruoska, kävin jo siellä rankaisemassa itseäni, sillä sain vain 14/17, vaikka olen opiskellut suomen kieltä. En kehtaa edes hävetä, minä sentään yritän. [Olikohan tuossa nyt kaikki pilkut paikallaan.]
Otetaan Outilta vielä yksi piste pois. Ei voi jos mielii oikein kirjuuttaa. Mutta harvapa meistä edes haluaa, tai jos niin on, niin ei viitsi.
14/17. Olen lukenut vain Aku Ankkaa, Remoa ja vanhempana blogeja. Ala-asteella todettiin lukihäiriö, mutta silloin annettiin siitä keppiä. Nykyään pääsisin erikoiskouluun ja se huomioitaisiin arvostelussa. Lelutkin olivat puusta ja nekin patterin välissä. Johan helpotti.
Kyllä minulla halua olisi kirjuuttaa oikein, mutta kun säännöt on inhoja ja niitä ei aina muista, eikä osaakaan, niin on pilkutettava ihan tuosta vaan farkkutakin hihasta vedellen. Ja pilkuillahan voi rytmittää kirjoitusta, laittaa siis pilkku silloin, kun puheessa pitäisi sen pienen henkäyksen mittaisen uteliaisuuden nostatustauon.
Sallassa olen muuten käynyt oluella baarissa, jonka nimi on Äteritsiputeritsipuolilautatsi-baari. Siinäpä helmi nimien joukossa (ja muistin sen tarkistamatta). Niille, jotka eivät usko: http://www.webmoon.fi/linkit/
Herra/neiti/rouva EKK on valinnut juurikin oikeat lukupaketit. Minä luin ennen blogeihin tutustumista korkkareita ja opettelin saksan kielen sieltä. Ennen kuin opin lukemaan, leikin kävyillä tehden niistä lehmiä. Jalattomilla lehmillä heittelin aikani kuluksi ilmaan reikiä.
Hmmm... kumosiko joku vanhat pilkkusäännöt sillä aikaa kun nukuin? Eikö tai ole edelleen rinnastuskonjunktio? Ja eikö rinnastuskonjuktiolla alkavan sivulauseen eteen tule pilkku, mikäli lauseilla ei ole yhteistä nimittäjää?
Nyt olen hämmentynyt :(
Pilkunviilaaminen on tosiaan vaikea laji. Siksi piti tarkistaa, ja Outi on minun tulkintani mukaan oikeassa:
"Pilkkua ei käytetä, jos rinnastuskonjunktio (ja, sekä, sekä että, -kä, eli, tai, joko tai, vai, mutta, vaan) yhdistää kahta päälausetta, joilla on yhteinen lauseenjäsen."
Eli siis, kun ei ole yhteistä lauseenjäsentä, pilkkua käytetään. Ongelmaksi minulle muodostuu aina tuo ýhteisen lauseenjäsenen hahmottaminen. Piti oikein miettiä tuota toista lausettani, onko niillä yhteistä lauseenjäsentä vai ei. Minusta ei, siksi pilkku.
Pilkkusäännöille on ominaista, että mitä enemmän näitä miettii, sitä vaikeammalta tuntuu.
http://www.kotus.fi/huolto/kielitoimisto/oikeinkirjoitusohjeita/pilkku.shtml