Mitä se onni on?
Olin aloittaa kirjoittamisen niinkin vaatimattomasta aiheesta kuin onnellisuus, syystä että ensin osui silmiini kirjoitus "Miten tulemme onnellisiksi?" [Duodecim 10/2004], josta johduin miettimään, että tätäkö se on: täydellinen fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin tila eli terveys [WHO Definition of Health], josta seurasi muutama Ahaa!-elämys, josta seurasi mietintää, josta seurasi lisää uusia Ahaa!- ja Nii-iin!-ajatuksia, jolloin oli jo pakko lähteä ulos pähkimään tilannetta.
Jokaisen henkilökohtainen onni on tietenkin omanlaisensa asia, mistä kukakin mielenrauhansa ammentaa: yksi luulee onnen tulevan toisen ihmisen kautta, toinen kuvittelee tavaran tuovan sen, kolmas ajattelee rahan tai kuuluisuuden auttavan, neljäs vannoo turvallisuuden, viides vapauden, kuudes rakkauden nimeen. Seitsemäs, kahdeksas ja yhdeksäs uskovat myös rakkauden tuovan onnen, kymmenes uskoo onnen olevan pieninä murusina maailmalla arjen poimuissa piilossa maailmalta. Siellä jossainhan se itsemääräämisen, tasapainon, turvallisuuden, vapauden ja yhteisöllisyyden keskellä piilehtii. Miten tuo kuulostikin ihan kivitalon tai maasturin mainokselta. Ei lie sattumalta.
Minä olen se kymmenes. Se, jonka silmiä kirkastaa säihky ja pilke. Se, joka saa hamuta kättä, jota koskettaa. Se, jolla on haaveita ja unelmia. Se, joka ei sitten kirjoittanutkaan aiheesta, koska se oli ihan liian iso asia.
Quam bene vivas, refert, non quam diu : As is a tale, so is life; not how long it is, but how good it is, is what matters. Seneca
Jälkipuheet
Kylläpä kerroit onnesta kauniisti, Mea! Taidan itsekin kuulua tuohon kymppikategoriaan. Onni on murusina maailmalla ja niistä murusista jokainen voi oman onnensa kakun koota. Ei siihen tarvita hienoja vempaimia, maista mammonaa ja ikuista rakkauden etsimistä.
Arjen onni koostuu niin pienistä asioista, ettei niitä aina edes huomaa...Eilen illalla vanhan maalaistalon pihapiirin puna-apila- ja päivänkakkarapelto teki minut onnelliseksi.
Ken elää, se oppii. Tänä aamuna huomasin onnen olevan aamun lehti ja kahvi parvekkeella sireenin tuoksussa ja linnun laulussa.
Niin kuin siinä mainoksessa, jossa nainen sanoo miehelle iloisella äänellä, että tänään ei sada yhtään niin paljon kuin eilen [paitsi, että nyt sataa, vaan ei rakeita kuitenkaan].
Onni on sitä, että saa aamulla nukkua pitkään. Nimimerkillä vielä 10 päivää siihen kun loma alkaa. Ja suuremmat mahdollisuudet saa onneen, jos on laskut maksettu ja jokunen lati takataskussa, silloin ei tule ryppyjä rakkauteenkaan niin pikaiseen.
Onni on tasapainoa. Minun elämäni taitaa olla nuorallatanssi - ja vielä pirun korkealla.
Osuitpa naulan kantaan. Senecakin sanoi jo aikanaan, että "Quid est beata vita? Securitas et perpetua tranquillitas." : "Mitä on onnellinen elämä? Mielenrauha ja jatkuva levollisuus."
Kymppi. Kylä jämpti on näin!
:)
Tähän on vaikea mennä enää mitään latteuksia sanomaan, jämpti mikä jämpti.
Kesä näyttää luovan täydellisen näyttämön onnellisille ihmisille. Vaikka meidän tontin päällä esteri ainakin on istunut hetken pidempään kuin elämänkesän. But hey; "it can`t rain all the time". Varjossakin sitä paitsi ruskettuu.
Onni on jokaisen henkilökohtaisen elämän kausivaihtelun aallonharjan huippukohta. Helpottavaa tietää, että sieltä se vyörähtelee aina välillä ja vaikka väkisin.
=) Terv. avomeritroolari tuolta sivulta neljä.
Avomeritroolari on erittäin oikeassa:
"Tappele sen puolesta, että saat hyväillä maailmaa ja se hiplaa sinua takaisin."
ainailona on muruteorian ehdoton kannattaja!
Mieleen assosioitui [kaukaisesta] nuoruudesta Muro-keksit (en tiedä, vaikka niitä olisi vieläkin saatavilla?) - ne voikermaisen rasvaiset, jotka suhteellisen helposti hajoavat käsiin ja murut sinkoilevat suupielistä pitkin, vaikka hotkisi kuinka tarkasti.
Niin se onnikin pompsahtelee. Jos malttaa nähdä, poimia ja maistella satunnaisetkin murut, eikä etsi tai odota koko keksiä [paketista nyt puhumattakaan], tuntee varmasti ajoittaista onnentunnetta.
Pomps pomps ja kop kop - Murokeksit auttavat juu.
Margariinijohdannaisia vedellä jatkettuna tosin...niinkuin onnikin kaikki on suhteellista:/
Murot ovat lempikeksejäni; syntisen hyviä ja hävettävän rasvaisia, joita huonoin omintunnoin syöpi. Vähän niinkuin tuon onnen kanssa: kun siitä nautiskelee, tulee jo huono omatunto, että kyllä joku kohta kuitenkin rankaisee tästäkin ilosta.