Kontrollia
Minulla on sellainen hassu tapa, että sanon ääneen muistettavia asioita [tämä hassu tapa on eräällä toisellakin hassulla ihmisellä], koska ääneen höpöttämällä ne niin kuin muistaa muka paremmin. Myös sanon ääneen joitain rutiinisti ristiin toistettavia toimintoja, etten tekisi niitä väärinperin. Höpöttelen esimerkiksi, että kontrol see ja kontrol vee. Äsken tätä kyseistä toimintoa jo jonkin aikaa tehneenä olin hilkulla vastata puhelimeen nimen sijasta Kontrol Vee, mutta sain nielaistua takaisin jo koon kohdalla. Hämmennyin kuitenkin sen verran, että en hetkeen muistanut, kuka olin. Tai siis olen. Kuulosti kuin olisin sanonut, että Komea. Eikös se niin mennyt, että vaatimattomuus kaunistaa?
Jälkipuheet
Mikään ei ole sen kummallisempaa kuin se olotila joka jää kun on vastannut omaan puhelimeensa "Oulu" tai "Ruokavarasto"
Olen todennut ettei koskaan pitäisi lukea mitään puhelimen vieressä. Hämmästyttävintä on se ettei soittaja edes välttämättä huomaa vastauksessa olleen mitään kummallista... minneköhän on jäänyt se kuuntelun taito?
Niinpä. Olen huomannut, että ihan sama, mitä henkäisee puhelimeen, kun vastapuoli ei sitä juuri kuuntele.
Menen myös koivet oikosenaan toistuvasti siihenkin halpaan, kun työnumerossa näkyy soittaja, niin sitä sitten jotain vitsin poikasta heittelee vastaukseksi. Eikä ole yksi tai kaksi kertaa, kun soittaja onkin ihan joku muu joko saman niminen tai virkasiskon puhelimella muuten vain soittaja.
Onneksi hekään eivät kuuntele.