Tarkista myös Lidl, siellä on jonkin verran pieniä pakkauksia ja yksittäispakkauksia. Moninkertainen pakkaaminen ei ole ekologista mutta voi helpottaa ruoan säilyttämistä syömäkelpoisena.

Mua suututtaa sama homma. en mitenkään jaksa syödä neljää kyljystä kerralla, tai säkillistä sämpylöitä parissa päivässä. Voihan niitä ylijäämiä toki aina pakastaa, sillä melkein jokaiseen 70-luvun jälkeen rakennettun yksiöönkin on onnistuttu tunkemaan seinänkorkuinen jääkaappipakastinyhdistelmä viilentämään sitä orpoa ranskanperunapussia ja yksinäistä jäätelöpuikkoa.

Lidl on hiukan liian kaukana polkemispyörälle, olisiko parikymmentä kilometriä kanttiinsa, joten saavat pitää pakkauksensa. Ja tokihan lähikaupan Tarmo tarjoaa reissaria, mutta joskus tekisi mieli hötömössösämpylääkin.

Pakastettu on joskus, kun on muistettu ja viitsitty, mutta silti on väärin se, että pitää maksaa pakastamisen sähkötkin vielä päälle ja sulatettu sämpylä on kuitenkin eilinen sämpylä. Sulatettu kyljys on huonompi kyljys. Toisaalta, jotainhan siellä tornissä pitäisi kaiken järjen mukaan muutakin pakastaa kuin jääpaloja ja ilmaa. Kalliita ilmoja pitelee ja jääpalat ovat meillä arvokkaita.

Kalliin jääpalan kun pudottaa 12-vuotisen viskin sekaan niin johan maistuu paremmalta.

Kahden hengen taloudessa suuret pakkauskoot eivät niin kauheasti sureta, vaikka aika usein joutuu toki heittämään ruokaa roskiin. Muutama leipämerkki on jo huomattu 2-3 päivässä homehtuvaksi. Perunapussia emme saa syötyä tyhjäksi ennen ituvaihetta. Sitä kun on elämänsä ensimmäiset 19 vuotta syönyt kotona enimmäkseen pelkkiä perunoita, niin nykyään ruokavalion muodostaa lähinnä riisi ja makaroni, eikä perunoita ole kauheasti ikävä, ruskeasta jauhokastikkeesta puhumattakaan.

Kuulostaa ihan kuin olisit meillä asunut ne 19 vuotta; perunaa ja ruskeaa jauhokastiketta. Kun muutin omilleni söin ensimmäiset pari vuotta pelkkää ranskanleipää, spagettia ja ketsuppia. No, eipä tuo kummoisempaa tahdo olla kyllä nykyisellaankään.

Muistitko rei'ittää munat ja jokin vitsi oli myös sillä kumpaan päähän pukkas reijän ja miten päin me munat siihen härystimeen asetteli. Ostin keittimen juuri sitä varten, että voin keitellä munan silloin töllöin kun munattaa, eikä tarvitse kattilallista vettä keitellä munankeitto-operaatiota varten. Totesin, että härykkeellä on keitettävä koko 4-satsi kuitenkin, jotta saa yhden onnistuneen :(

Meillä nykyaikana on keksitty semmoinen jännä vekotin joka hurisee ja auttaa tässä. Oikeastaan kaksikin kun asiaa miettii, toinen on elävä komposti, koira. Toinen taas pakastin johon voi sijoittaa aineksiä joiden pelkää vanhenevan. Kannattaa myös muistaa että useat aineet jotka eivät raakana pakastusta siedä, kypsennettynä suorastaan hyrisevät tyytyväisyyttä viileässä.

vai on härystimen käyttö noinkin mutkikasta; nytpä ihmettelen, että sain sen yhden pohjalle kiehuneen edes onnistumaan. Vai vielä reikiä, no ainakin se lienee ylöspäin ja naisen logiikalla munan leveämpi puoli alaspäin ja vetta enemmän kuin medium-mittari sanoo ja 4 munaa, niin yksi voi onnistua. Great.

Koira on tosiaan hyvä kompostori, mutta vanhemmiten nirso. Ja haukkuu ikävästi, ei hurise. Ja totuushan muuten on, että leipä ja pulla pakasteesta sulatettuna on puolitoistapäivää vanhaa, vaikka se suoraan uunista sinne laitettaisiin. Sanoo joku tutkimus jossain, muistelen.

Suosittelen kaupan paistovalmiita pakastepänsylöitä ja -juttuja, takuulla aina uunituoretta...

No niinpä tietenkin. Sisäinen kotihengetär minussa on tyystin unohtanut kaupan pakastealtaan. Halvemmaksihan se pidemmän päälle tulee kuin heitellä roskiin homehtuneita pänsylöitä.

Hieno sana :)

Muistinpa ohimennen, että meilläkin oli kotona kananmunankeitin. Koskaan en muistaakseni onnistunut keittämään sillä kananmunia, niin etteikö yksi tai useampi olisi valuttanut sisälmyksiään ulos tai jääny puolikypsäksi tai sitten kypsynyt liikaa.

Jauhokastikkeesta ja perunasta vielä, että sipuli oli yleensä paistettu melkein mustaksi, yleisimmät (no, ainoat) mausteet olivat suola (paljon) ja pippuri (vähän). Leipä oli tietysti tavallista ruislimppua tai kivikovaa jälkiuunileipää. Kyllähän äiti osasi ruokaa laittaa, mutta kun isäpappa halusi aina perunoita. Vaimosta tulee kokki, joten ehkäpä meillä syödään sitten hieman monipuolisemmin.

Kotoa muutettuani söin pari ensimmäistä vuotta kalapuikkoja, broileripyöryköitä, pinaattilettuja ja risottoa. Ei jaksanut kauheasti kokata. Ruskeaa kastiketta en osaa tehdä, enkä haluakaan osata. Yök.

Aivan samassa paikassa on tosiaankin kasvettu: mustiksi oli poltettu kastikkeen sipulit meilläkin ja mausteet oli samat, leipä samaa. Juhlapäivinä läskisoosia.

Jepjep, kalapuikot ovat minullakin myöhempien aikojen ruokaa. Syötyäni itseni kyllöksiin spagetista.

Hattua nostan Mealle - itse en ole tainnut kertaakaan keittää kananmunia tyhjäksi keittimelläni :D Laitan reiän leveämpään päähän ja sen reikäpuolen alaspäin.

Pakkauskokoja olen minäkin kironnut sen jälkeen, kun minusta tuli SOTH (sinkku omasta tahdostani huolimatta). Varsinkin broilerin rintaleikkeitä on työlästä löytää pienemmissä kuin neljän kappaleen paketeissa.

Mutta karkkipussien koko on kasvanut myös. Se ei haittaa sitten ensinkään :D

Reikäpuoli alaspäin!? Eikö se ole varma nakki saada sisälmykset lavetille.

Karkkipussithan alkavat vasta olemaan sopivaa sinkkukokoa. Miten en tuota hyvää puolta muistanutkaan.

Sinkkuaikoinani söin vain töissä ja sitten viikonloppuisin niin, että puolet ruuasta meni heti pakastimeen, kun se oli tehty. Sämpylät rakentelin itse ja pakastin kolmen kpleen pusseihin. Eivät kerkeä pahenemaan ja kun sulattaa mikrossa, ovat tuoreen väärtejä.

Nyt elän mieheksi kutsutun jätemyllyn kanssa, fyysinen työ kuulema vaatii vahvat eväät. Kaikki mitä päivälliseltä jää, katoaa seuraavan yön aikana tai sitten lähtevät evääksi.

Aiheeseen sopiva vitsi; mitä tekee sinkkunainen kun tulee töistä kotiin? Hän katsoo jääkaappiin ja menee sänkyyn. Entäpä naimisissa oleva nainen? Hän katsoo sänkyyn ja menee jääkaapille...

Kyllä minäkin joskus olin noin ahkera, nyt ei muista tai viitsi tai jaksa tai ehdi. Mistä niitä Mies-nimisiä jätemyllyjä saa ostaa, maksaako paljon?

:)

Mea hyvä, se reikä siihen kananmunaan tehdään sillä pikkuisella piikillä, ei kuuden tuuman rautanaulalla ;)

Kyllä se reikä vaan kananmunan leveämpään alapuoleen tehdään, siinä on sisäpuolella tyhjä kohta valkuaisen kelmun ja kuoren välissä. Ihan totta! Nostakaa malja, palautan gradun ylihuomenna.

Millä piikillä? Ei mulla mitään piikkiä ole. Siihenkökin tarvitaan ihan sitä varten suunniteltu kone.

Moiralle malja nostettakoon! Juhlan paikka ja aika!!

Gradu palautui mutta paperit ei ilmaannu lähiaikoina - vielä kaksi esseetä ja kaksi tenttiä. Mutta mitä on joku kymmenen liuskaa verrattuna 129:ään!

Mitä piikkiin tulee, äiskän munankeittimessä oli jossakin laidassa sellainen ylöspäin osoittava. Ehkäpä neula toimisi, kunhan ei liian syvälle piikitä =)

Kakun palojahan nuo enää ovat koko suorituksen jälkeen. Onnea vielä kerran.

Löysin muuten sen piikin mittalasin pohjasta: se toimikin erikoisen hyvin ja munista tuli mallikkaita. Mutta piikki katkesi, ja nyt mittalasi vuotaa siitä kohdasta.

Leveämpään puoleen ja reikä alassuin. Täytyy kaivaa härystin esiin ja testata, joskos tässä oli puuttuva tieto täydelliseen suoritukseen. :)