Aloitus ratkaisee
Elämä on joskus yhtä suurta suorittamista ja velvollisuuksien täyttämistä ja kaikki yli jäävä aika menee "mitähän vielä pitäisi" -päätösten tekoon ja pähkimiseen. Päätä seinään hakatessa menee helposti koko päivä ja tahtovat jäädä sitten tekemättä kaikki ne asiat, joita on päätöksiä tehdessään päättänyt tehdä ja syyllisyys painaa pientä päätä. Koska nainen on rakennettu aineksista, jotka miestä tehdessä jäivät yli, jäivät hänelle ne ikävämmät jutut, kuten turhat velvollisuudentunnot ja syyllistymistaipumukset ja lähes kaikki pikkuasioista huolehtimispakotukset. Kun nainen ei niitä tietenkään olisi halunnut ottaa, annettiin hänelle kuitenkin tasoituksena kyky puhista ja jupista velvollisuuksia täyttäessään. Ei hän siis kettuillakseen, vaan pystyäkseen hän puhisee ja jupisee.
Vai onko joku nähnyt miestä puhisemista vaativissa töissä? Kyllä mieskin osaa, mutta aina kun mies räplää autoaan, romplaa koneitaan, lämmittää saunaa taikka vaikka rakentaa taloa, tekee hän sen vähän kuin harrastuksena, kun se on kivaa. Ei miehen tarvitse puhista, kun hän tekee vain, mitä itse haluaa. Ja nyt joku takarivistä nostaa kätensä ja sanoo, että puhisihan Pohjantähden Jussikin kuokkansa kanssa. Nainen osoittaa etusormella takariviä ja sanoo, että hyvä huomio. Mutta se oli silloin. Nykyisin Jussi vuokraisi kaivurin ja maksaisi euroilla mielenrauhansa. Tai jos rahaa ei olisi, korkeintaan harmittelisi, että pitäisi tuo suokin kuokkia. Miehen miettiessä nainen tarttuisi kuokkaan ja kävisi suon kääntämässä lounaan ja päivällisen laiton välissä. Silloin kun rentoa elämänasennetta oli jaossa, jäi nainen pienempänä jonossa jalkoihin.
Jussista tulikin mieleeni, että Täällä Pohjantähden alla -romaanihan alkaa: "Alussa olivat suo, kuokka - ja Jussi". Pentti Saarikoski ei koskaan lukenut Pohjantähti-trilogiaa, koska häntä harmitti se, että ensimmäisessä lauseessa oli ajatusviiva [Nyt: "Alku aina hankalaa" 11.6.04]. Tämä tuli mieleeni, kun mietin, että olisi alkunaisen pitänyt sinnikkäämmin käyttää jonossa kyynärpäitään, sillä alulla on merkitystä.
Jälkipuheet
Tätähän prinsessa Irulankin sanoi:
"A beginning is the time for taking the most delicate care that balances are correct."
Tosin itse arvelen että vaivun transsinkaltaiseen Nirvanaan jotain tehdessäni johtuen aivojeni tavasta keskittyä kokonaan yhteen ainoaan asiaan kun taas monet tuntemani naiset valittavat että heidän aivonsa työstävät montaa asiaa yhtä aikaa. Silloin jää aivokapasiteettia turhasta murehtimiseen.
Viisaat lekurit väittävät eroa fysiologiseksi, jotta esiäitimme olisivat voineet paistaa vesipuffelia ja valvoa kahtatoista luola-kakaraa samaan aikaan aivot toimivat moniajolla.
Ainoa neuvo on kai sanoa että ole niin kuin kamelit. Eivät nekään turhasta murehdi.
Semmoisia me miehenkutaleet ollaan...
Olipa kaunis aloitus kommentissasi: ja heti huomaa taas, mikä merkitys aloituksella on. ;)
On muuten erityisen hyvin arveltu tuo naisen aivotoiminnan mekanismi; noinhan se taitaa olla, alkuäiti totutti naisen aivotoiminnan raplattamaan ylikierroksilla, kun huolehti alkukersoista samaan aikaan, kun alkuisä oli poikain kanssa vesipuffelimetsällä.
Ai kameliko ei murehdi, meilläpäin sanotaan, että anna hevosen murehtia, sillä on iso pää. Kameleita ja hevosia vaan näkee niin kovin harvoin.
Rikkiviisaat tiedemiehet väittävät myös että miesten keskimäärin parempi 3-D hahmotus on osa tätä Luontoäidin, sen vanhan ketkun, juonta. Luolamiehen piti nimittäin viskoa kepillä vesipuffelia ja oli parempi ettei hyvä keppi mennyt liian usein ohi, sillä esiäitimme rasvilleine luola-lapsineen olisivat muuten jääneet ilman pemmikaania.
Toisaalta jos esiäitimme olsi keskittynyt vain sen Ugga-tyttären kaitsemiseen (kuten mies tekisi yksi-ajo-aivoillaan), loput 11 nasua olisivat joutuneet sapelihammastiikerin ruokalistalle. Joten naiselle annettiin avuja kaikkien lankojen pitämiseen hyppysissään samanaikaisesti.
En sanonut ettei kameli murehdi, sanoin ettei murehdi turhasta. :)
Jaaps, siellähän on Samikki ollut langalla samaan aikaan, kun hellyynnyin louhikäärmeen kauniista sanoista.
Kyllä te miehenkutaleet olette hellyttäviä ja suloisia kuin kissanpennut. Tai koiran.
Höh! Kukahan yksi-ajo-aivo on tehnyt tämän talon 1-D-verkkopiuhat, kun päivittyy niin hitaasti, että olen aika askeleen jäljessä.
Vai luontoäidin syyksi se tämäkin menee, no, kuka nyt olisi luontoisästä kuullutkaan. Ja pemmikaanista, onko se syötävää? Kuulostaa kyllä hellyttävältä ja karvaiselta. Ehkä Ugga-tyttären olisi pitänyt villiintyä siitä naapuriluolan pojasta, joka keskittyi kehittämään hyvää heittokeppiä. Ai niin, mutta niinhän Ugga taisi tehdäkin, siellähän oli se alkunörtti, joka on sittemmin periyttänyt Nirvanaanvaipumistaipuksen.
Pemmikaani on kuivattua puffelia jota inkkari-pinkkarit tekivät/tekevät edelleen.
Kuivattua puffelia, siis vähän niinkuin Lapissa kuivattua poroa, joka on muuten äärest hyvää. Olishan mun pitänyt toi tietää, rakastin tyttöisenä inkkarikirjoja. Ugh!
Heips!
Tähän paikkaan en voi muuta kun kertoa kuvaavan vitsin, jonka luin tänään. VAROITUS! EI HEIKKOHERMOISILLE!
K:Mitä aatami sanoi Eevalle, kun hän sai ensimmäisen erektion?
V:Voisitko siirtyä vähän kauemmas, kun ei tiedä miten suureksi se paisuu.
:) :) :)
Tavatonta! (sanoisi Piiparinen)
aatami tietysti isolla A:lla. Anteeksi.
Kun en ole satavarma, että liittyykö vastaus vesipuffeleihin, pemmikaaniin vai alkuäijän metsästystaitoihin, vastaan vaan, että hieno mies oli Aatami. Kohtelias ja puhui kirjakieltä. Minä olisin vaikuttunut moisesta. Enkä ihmettele, että Eevakin oli. Siitähän me olemme eläviä esimerkkejä, siis siitä, että Eeva vaikuttui.