Tiedossa unettomia öitä
Eilen puolen yön tietämissä oli vielä yli 13 astetta lämmintä; se oli kuin pehmeä huivi harteilla, kuin lämmin suudelma ja ystävän halaus. Riittää, että se on. On läsnä ja jättää muiston. Sunnuntai-ilta on päivistä haikein.
Täysikuu näytti olevan tulollaan.
Mistä tietää, onko yötaivaalla näkyvä melkein täysi kuu menossa vai tulossa. Helppoa: vetäise mielessäsi viiva pallon litteämmälle puolelle. Tuleeko Q vai P? Koska kuu valehtelee, ei P tarkoita pienenemistä eikä Q kuuta, vaan siis päinvastoin. Eilinen lattapallo väitti pienenevänsä. Se tietää unettomia öitä ja levottomia ajatuksia.
Jälkipuheet
Noinko ne nykyisin opettavat kuulle viivaa vetämään?
70-luvulla oli helpompaa: viiva vasemmalle puolelle aina.
Tuleeko K (kasvaa) vai P (pienenee)? Ja sit vain muistetaan,
että kuu valehtelee.
Miten siitä K voi tulla? Ai joo, se repaleisempi puoli on keskeltä lommolla, saahan siitä K:n.
Hienoja valokuvia! Tässähän tulee ihan ikävä Tampereelle, yhteen suosikkikotikaupunkiini.
Onko kotikaupunki se, jossa on syntynyt, vai se, jossa on asunut pisimpään, vai se, jossa parhaillaan asuu, vai se, jossa on tuntenut parhaiten viihtyvänsä?
Koti on siellä, missä hattuni on. Meni kauan, ennen kuin osasin sanoa uutta kotikaupunkia kodiksi; pitkään sitä matkusti kotiin sinne äidin kotikaupunkiin. Jossain kohtaa huomasi matkustavansa kotiin silloin, kun tuli Tampereelle.
Vau, mitä iltakuvia! Käytitkö tukena penkkejä ja vastaavia urbaaniluonnon muotoja vai oliko jonkinlainen jalusta mukana?
No minähän käytin Keskustorin roskista, ovat juuri sopivan korkuisia ja niitä on riittävän tiheästi. Teatterille päin roskiksen päältä tuli liikaa katukiviä, mutta rajasin ne pois.
Olisi aika jäyhää, jos olisi jalat kameraan, mutta tuskin sitä jalastoa tulisi kanneltua.