Hondan TV-mainos, jossa ratas lähtee pyörimään ja jatkuu ketjureaktiona valuen, heiluttaen, vierien, kierien ja keinuen pannen lopulta liikkeelle auton, on maagisen uskomattoman uljas. Eikä ihme, sillä vuonna 1987 tehty puolen tunnin videotaideteos Der Lauf der Dinge on samalla idealla ja samoilla kuvakulmilla tehty. Taiteilijat Fischli ja Weiss ovatkin laittaneet lakimiehensä Hondalle.

Kun digikamera löytyy jo lähes joka taskusta ja puhelimissa piilee kameroita yhä enemmän, on monissa paikoissa ylireagoitu ja kuvaaminen onkin yllättäen kielletty. Lastentarhoissa on vanhemmilta erikseen pyydetty kirjalliset luvat, saako heidän lastaan kuvata, mikä käytännössä tarkoittaa ketjureaktiota: koska vain luvallisia lapsia saa näkyä kuvissa, johtaa se siihen, että koska lappuja ei kanneta puseron rinnuksilla, ei voi tietää, kuka ei saa osua kuvaan ja oman nassikan lauluesitystä tarhan kevätjulissa ei voi tallentaa muistoksi. Tulevat kevätjuhlat voivat olla siis vaaraksi kameran tilapäiselle omistussuhteelle: jospa se takavarikoidaan, kun ei siitä voi filmiäkään poistaa niinkuin ennenvanhaan.

Harmittaa vieläkin, kun ei ollut tässä taannoin kamera mukana lenkillä, kun rusakko loikkelehti edelläni pitkät taipaleet välillä taakseen vilkuillen. Kerrasta ymmärsin, mitä tarkoitetaan jäniksellä juoksukilpailuissa.