Olen jo muutaman päivän yrittänyt keksiä oheiseen kuvaan liittyvää postausta, koska kuva on minusta kaunis ja halusin sen epätoivoisesti esitellä. Ei ole istunut aiheisiin ja aasinsillat ovat jopa minun mielikuvitukselleni olleet kovin hataria. Siispä laitan kuvan ihan itsellään, kertokoon tarinan, joka kutakin katsojaa eniten miellyttää. Minua miellyttää erityisesti se lohdullisuus, joka kuvasta sädettyy; jotkut asiat säilyvät vuodesta toiseen lähes samanlaisena.

No mutta, tämänhän minä saan aasinsilloitettua kevyesti; miksi kevään ja kesän taitoskohdassa on vuodesta toiseen aina se aika, jolloin mikään komerosta löytyvä vaate ei tunnu sopivalta. Ei sekään, jonka osti syksyn alennusmyynnistä valmiiksi seuraavaa kesää varten. Pitämätön kesävaate suorastaan hyppi komerosta silmille kaiken talvea ja ilkkui pitämättömyydellään, sitä hypisteli odotuksesta soikeana, jotta ah kun kesä saa, niin voin tämän päälleni laittaa. Joopa joo, arvatkaa vaan, onko se enää yhtään kiva.

Niin, ei muutu naisen mieli, tai siis muuttuu, siinä mitään lohdullista ole. Kyllä se taas tänäkin aamuna oli niin taivahan tosi.