Eilen, kun pääsin kotiin töistä puhkirättikatkipoikkiloppuunuupuneena, niin eikö ole ulko-ovella heippalappu, että talkoot maanantaina klo 17, innokasta osanottoa toivoo hallitus. Oikein piti tarkistaa, etteihän ne nyt vaan ole tosissaan tuon päivän kanssa, oli ne, sama päivä. Aamulla lappua ei ovessa ollut, joten joku itseään ovelampi ajatteli paiskata ilmoituksen sen jälkeen, kun väki on aamusella lähtenyt töihin, että eivät peijoonit tajuaisi väistellä tulemisensa kanssa, vaan pahaa aavistamatta suunnistavat koteihinsa juurikin hollilleen viiden jälkeen, jolloin mummot ovat pihalla kamppaamassa töistä tulijat haravan varsiin. Piti kaivaa itsetutkiskelupakki esiin ja harkita menemistään. En mennyt. Kaikki muut näyttivät olevan samaa mieltä. Jotain rajaa. Viimevuotinen hakkeiden yksintyöntely karvasteli vielä mielessä, pikkuinen sielu kun olen. Ja kynnetkin on vastalakatut.

Vaan pientähän kerrostalollisen pihaelämä on: toista tietää pienemmän yhtiön asukki. Rivitaloissa pihapoliisin on helpompi tarkkailla naapurinsa tekemiset: milloin on auto väärällä paikalla väärään aikaa liian kauan, milloin levittäytyy kenenkin marjapensaista homeet ja toukat naapurin oikeamman värisiin puskiin, koivun juuret imee vedet väärältä puolen aitaa ja pihatkin on eri kokoisia ja joku kastelee minun vesillläni omia perennojaan, puhumattakaan niistä rikollisista, jotka puhuvat ääneen pihoillaan. Siunattu olkoon iso kerrostalo, jossa naapuriaan ei edes tunne ja saa tehdä ihan, mitä lystii.

Naisten ja miesten tasokeskustelu on taas ryöpsähtänyt Henkkalandiassa. Mikä kenenkin silmää miellyttää, on kai osin kulttuurikysymys: nuori kaunis kiinatar herkistyy vaaleaihoisen, lihavan, pieninenäisen ja -silmäisen, parrattoman ja kypsän miehen edessä [AL 11.5.04]. Nenää lukuunottamatta kuulostaa Wagnerilta. Massista eivät puhu mitään, mutta kuten Petteri Jussila toteaa: "raha on turha keksintö, mutta kun se kerran on keksitty, sitä on hyvä jonkin verran olla olemassa".

Ja Suomi voittaa taas viisut.