Ajantappoaseita
Työpöytä täyttyy papereista, joista jokainen odottaa osaansa, kotiin tullessa muistaa, että ikkunat on pesty viimeksi yli vuosi sitten, komerot täyttyvät vaatteista, joista mikään ei tunnu hyvältä, elämä ei tunnu hallinnoidulta, olo on kuin kaksipuolisella hilavitkuttimella, joka toimii kyllä, mutta sen toiminnan tarkoituksesta, sen mielisyydestä ja merkityksestä on epäselvyyttä olemassa. Elämässä pitäisi niin paljon kaikenlaista. Mitä silloin tehdään, no ainakin blogataan ja käytetään kohtuuttoman paljon aikaa oikeista asioista poispysymisen varmistamiseksi. Bloggaamisesta piti jotain sanomani, mutta Kalamuki sanoo sen paremmin.
Ajankäytöstä tulikin mieleeni, että tykkään rannekelloista, niitä on minulla paljon ja jokainen äärimmäisen epäkäytännöllinen, mutta nätti. Eilen illalla kelloa riisuessani huomasin, että se oli ollut koko päivän väärin päin, en siis ollut vilkaissut siihen kertaakaan. Mutta onhan se nätti.
Aamulehti tarjoaa kuukauden ilmaiseksi ajantappoaseita; identtistä kaksosta saa koekäyttää kesäkuun puoleen väliin, jonka jälkeen siitä maksetaan lukukertojen mukaan. Mitenkähän sitä valvotaan; jos en sammuta konetta koskaan ja pidän yhden selaimen aina auki lehdelle, saanko lukea lehteä yhden kerran maksulla aina hamaan koneen hyytymiseen saakka. Tuskin.
Jälkipuheet
Varmaankin sinun täytyy myös päivitää se selaimesi sivu aika-ajoin, pelkkä aukipitäminen ei riitä, sillä lukuistunnolla on luultavimmin vanhenemisaika. Varmaan ei ole riittääkö sekään, istunnolla voi olla myös maksimiaika.
Hyvinkin luultavasti. Vielä luultavammin se kaatuilee ja pätkyttelee ja rahastaa minua miten tahtojaa. Ja mistä sitä etukäteen lukematta tietää, että onko lehdykässä maksamisen arvoista pureskeltavaa. Tuskin on. Ainakaan ilouutisia suuremmin.
Tykkään paperisesta versiosta kuitenkin kaikitenkin enempi; sen saa mukanaan bussiin, vessaan, parvekkeelle, sitä voi hajottaa osiiinsa ja lukea kaverin kanssa riittävän ison pöydän molemmin puolin. Niin siis tosi ison pöydän.
Rannekellot on viileitä. Meikäläiselläkin on monenlaisia kelloja, mutta niitä kaikkia yhdistää se että ne ovat joko tosi erikoisen näköisiä tai sitten erittäin nörtähtäviä. Ja pian lienee pakko ostaa taas yksi uusi nörtähtävä aikarauta.
Kun kello on oikein viilee, niin ei sen tarvi edes käydä, kunhan on nätti. Eikä kaikki kelloni käykään, ovat käyneet patterinsa uuvuksiin. Ajan näyttää tietsikka, kännäri, seinäkello ja assan kello. Jos minun rannekellostani ajan näkisi ja jos se kävisi, niin se näyttäisi kuitenkin väärin, minun kaikki kelloni ovat tarkoituksella viisi minuuttia etuajassa.