Kun kotikaupungissaan vaihteeksi asentaa silmänsä turistiasentoon, näkee tutut paikat uudessa valossa ja mikä parasta, myös löytää ihan uusia paikkoja. Vanhasta tottumuksesta poiketen meneekin rohkeasti sinne, missä ei ole koskaan ollut ja kas, sieltähän löytyy jotain uutta ja jotain ihan muuta kuin osasi kuvitella. Ihmisetkin ovat yllättävän mukavia, ystävällisiä ja rentoja. Mitäs tämä nyt tarkoittaa, että hämäläinen peruskaupunki on muuttunut rennommaksi, baareissa henkilökunnan tehtävä onkin yllättäen saada asiakas viihtymään ja tulemaan uudelleen. Onko mihinkään enää luottamista, kun vieraat ihmiset puhuvat toisilleen, ovat kohteliaita ja nauravat. Vaikka edelleen minua kyllä jaksaa ärsyttää nuo keskustorin huumebussivalot.

Miten muuten on mahdollista, että kun nukkuu paljon, saunoo, syö, nukkuu taas, notkuu terasseilla, baareissa ja tapaa paljon iloisia ja rentoja ihminiä, laulaa karaokea, näkee uskomattoman hienon ilmamikrofoniesityksen, syö uudelleen paljon ja hyvin, niin siis miten voi olla mahdollista, että arki on raskas aloittaa. Ja väsyttää. Ja taas on joku käynyt pöllimässä mun sukatkin. Missähän ne kaikki kadonneet vaatekappaleet muuten on. Kuka käy yön aikana piilottelemaasa kamoja, kääntelemässä kelloja, muuttelemassa talojen paikkoja, kääntämässä tuulet vastaan, alamäet ylämäiksi, poistamssa tunteja vapaa-ajasta ja lisäämässä sen työaikaan. Tunnustakoon heti. Ja palauttakoon.