« Mitä nainen oikeasti haluaa | Pääsivu| LOL! »

Tekniikka hallinnassa

Uusi puhelimeni heläjää moniäänisiä säveliä ja halusin esitellä niitä töissä, siispä soitto lankapuhelimesta kälättimeeni. Ja voi kuinka kauniisti se soikaan. Onneksi päivän mittaan joku tuntematon numero soitteli useammankin kerran, joten sain hytkyä soiton tahtiin riittävästi. Töistä lähtiessä katsoin, että vastaamattomia puheluita oli pari ja toinen jostain tutun tuntuisesta numerosta. Kukahan toi on, ajatteli tämä tekniikan ihmelapsi ja soitti siihen. Samaan aikaan alkoi pöytäpuhelimeni soida, joten suljin kännärin ja vastasin toiseen, mutta soittaja oli jo lopettanut. Ihme hötkyilijöitä.

Samin kärsivällisesti mallintama rautalankaversio huoltikan ilmaispalvelun käyttötekniikasta oli syvälle kylpärän alle istutettuna, kun kaarsin ensimmäistä kertaa rohkeasti autojen sekaan. Tunnistin ilmanlaittoletkun ja parkkeerasin viereen. En muistanut, kuinka monta niitä ilmajuttuja neuvottiin tarvittavan, mutta muistin, että määrä kerrotaan kumissa. Ja siinähän se oli: 5-8. Koska laitteessa oli vain pari näkyvästi liikkuvaa osaa, onnistuin pyrkimyksissäni varsin hienosti. Ajattelin ottaa alun varovasti ja laitoin vain 5, saisihan sitä sitten lisää. Kotiin ajelin kivikovilla renkailla, kuin puupyörillä. Tunsin pebassani, ettei se 5-8 ollut ainakaan baari-mitta. Mikä sitten lie.

Lehti kertoi, että huoltikat aikovat panna ilman maksulliseksi ja perustelevat toimea sillä, että palvelu maksaa. Siis, kun palvelen itse itseäni, niin eikö huoltikan pidä silloin maksaa minulle palvelusta, kun se kerran maksaa.

Jälkipuheet

Aivan, huoltikan pitää maksaa tietysti ja päinvastoin, kun huoltikan setä/täti tunkeutuu talosi pyöräsuojaan, lainaa pyöränpumppuasi, käyttäen sitä omaan mankeliinsa, jättää hän sinulle laskun pyöräsi tarakalle.

Kohta huoltoasemilta ei varmasti saa enää ilmaa ja vettä lainkaan. Varsinaiset huoltotoimenpiteet on jo vuosia saanut tehdä jossain aivan muualla, joten koko huoltoasema-nimitys alkaa tänä päivänä olla hieman kyseenalainen. Varaosa- ja ruokatarvikemyymälä osuu usein lähemmäksi oikeaa. Vaikka huoltoasemien kahvi onkin useimmiten Kesoilia, ei sitä silti kuitenkaan pystyne vertaamaan moottoriöljyyn, vai pystyykö?

Sellu: Ja ne vois maksaa mulle myös siitä, kun käyn siellä vessassa, koskapa käsiäni pestessä pesen samalla heidän lavoaarinsa.

Timo: Tämän käyttämäni huoltikan kahvi on nestettä, mikä sinänsä on juotavampaa kuin kesoil. Mutta makuasia tietty.

Kerrassaan erinomainen puhelinmaku! Ostimme kumpikin 6610:t viime syksynä ja olemme olleet hyvin tyytyväisiä. Hyvä ostos, siis. Muuta valittamista en keksi kuin vähän ränkän virtakytkimen...

Kerrassaan ihastuttavia soittoääniä, saisivat nyt myyjät soitella, ettei tarvitsis Robotiqueta itse itselleen soitellen kuunnella.

Sinäpä Mikko oletkin sitten oikea henkilö valistamaan, että mitä ja mihin piti asettaa, jotta voipi käyttää kännäriä sähköpostin lukemiseen ja vastaanottamiseen. Yritin saada apua Radiolinjan helpistä, mutta herra Helppi ei tiennyt, väitti, ettei tuolla mallilla voi sähköpostia lähettää. Voihan sillä, ainakin ohjekirjan mukaan.

Hehhee. Joskus taannoin joo kysyin Saunalahdelta, miten sähköposti toimii. Eivät ole vieläkään vastanneet, joten ei mitään aavistusta.

Ja minä kun luotin sinuun kuin pässi sarviinsa!

Jos kommenttisi ei tule näkyviin, se on valitettavasti joutunut tahtomattani spämmifiltteriin ja sinne joutuneista en saa mitään ilmoitusta. Käyn mahdollisimman usein vapauttamassa siellä piileksivät. Olen pahoillani.



Tilaa RSS-syöte

Kuka?

Juttutupa