Simatsuille
Vappu ei ole wappu ilman simaa ja tyttömunkkeja. Ja simahan on tietenkin sitä itse pantua kotisimaa, josta ensimmäiset juodaan raakana ja viimeiset jäävät hyllylle, josta ne löydetään marraskuussa ja varovasti maistetaan, ja todetaan, että no nyt tämä on just hyvää. Kaikenlaiset kaupansimat hävetkööt nimeään. Simaa on vain se tumman keltainen Fischerin Bière d'Alsace posliinikorkkisiin olutpulloihin pakattu juoma, jossa kypsänä killuu rusinat, mutta voi sen keskentekoisenakin juoda. Ja yleensä juodaankin.
Simat juodaan oikeaoppisesti vain tyttömunkkien kera. Herraskaiset ruotsia osaavat voivat juoda tippaleipienkin kanssa, mutta mummon simaa ei. Tyttöosa syntyy helpoiten työntämällä peukalot kohonneeseen pikkupullaan, reikää levitellään venytellen ja pudotetaan näin muodostunut hyvinkin epämääräisen muotoinen rinkula rasvaan paistumaan, jossa se hakeutuu tiukaksi sykeröksi. Syödään sokeroituna ja hiukan lämpimänä. Monta. Ja lopuksi pyyhitään sokerit suupielistä.
Ja näin siman teki mummu: Otetaan 10 litran kattila, jonne kraanasta vettä jonkin verran. Sekaan kaikki kovettuneet fariinisokerit, tarvittaessa myös tuoretta ja vähän valkoista (yhteensä kilo). Kolmen sitruunan keltainen osa vuollaan sekaan. Sitruunoista poistetaan valkoinen kuoren osa ja paljaat sitruunat viipuloidaan kattilaan. Sokeri on tässä vaiheessa sulanut, joten lisätään vettä melkein kattila täyteen. Hiivaa vähän ja lopuksi pullo olutta. Tai tölkki, ei sen väliä. Mummo laittoi pilsneriä ja oli ehdoton siinä, mutta minä olen loivempi, laitan mitä sattuu olemaan.
Tuotos jätetään seuraavaan päivään siihensä ja kun sitten tullaan töistä, niin haetaan ne ranskalaiset posliinikorkkiset olutpullot (tyhjät) varastosta, huuhdellaan niistä viime wapusta jääneet rusinat pois, tungetaan pulloihin muutama uusi rusina ja hiukan sokeria (voi unohtaa poiskin, yleensä unohtuu). Kauhotaan siman päältä sitruunaviipaleet ja -kuoret roskiin ja simat pulloihin, pullot jääkaappiin ja sitten malttia. Seuraavana päivänä ovat jo juotavia, mutta valmista vasta, kun rusinat nousee pinnalle.
Jos ei ole munkkeja, voidaan mikä tahansa laskea munkiksi. Voi juoda ihan sillensäkin. Rusinoita ei tarvi syödä, ne voi antaa kaverille. Tai kaverin puuttuessa koiralle.
Tiedonjanoisille etymologinen tietoisku:
sima 'hunaja, mesi; imelä leivän sisus; nektari, hunajasta tehty juoma'. Vir. murt. sima 'lima, limainen sisus, kasvin neste, mahla, jälsi; uute'. Otaksuttu olevan lainaa sk. (germ.) taholta, vrt. *sim-: Jyllannin murt sime av 'tipahdella, pisarrella', Werstfalin murt. siemern 'tihkua, kihota, herua' (< msaksi *simaro:n).
-- Itkonen, Erkki; Aulis J. Joki: Suomen kielen etymologinen sanakirja, Lexica Societatis Fenno-Ugricae XII,4, Helsinki 1969.
Jälkipuheet
"Simat juodaan oikeaoppisesti vain tyttömunkkien kera. Herraskaiset ruotsia osaavat voivat juoda tippaleipienkin kanssa, mutta mummon simaa ei."
Sanoit varmaan ihan tahallasi, että saat paljon kommentteja.. ;P
Itse kuulin vasta tänä vuonna (netitse), että joillakin munkit kuuluu vappuperinteeseen - mä popsin sujuvasti munkkeja milloin tahansa, eikä niihin liity sen kummempia perinteitä..
Ruotsi ei suju oikein ollenkaan, mutta tippaleivät ja sima oli aina ihan ehdottomia vappujuttuja - nykyisin tosin vain fantasiatasolla :*(
;P njääh, minä mitään provosoi... *blink blink*.
Tippaleivät varisee syliin ja mustat vaatteet on ihan pölysokerissa ja murut rinnuksilla tai sylissä tai pöydällä, eikä niitä minun mummo osannut edes tehdä.
Voi että. Kyllä meidän mumma vaan teki. Ja tekis varmaan vieläkin, jos vaan pyytäis. Mutta enpä ole vappuna siellä päin Suomea, joten turhaa pyytääkään.
Itse ei viitsi ryhtyä: mihin sen öljyjätteen kaataa? Mummalla ei kai ole omantunnontuskia, tai sitten se aina syötti sen kotieläimille?
Öljyjäte onkin paha nakki: jos käyttää sitä kovettuvaa kookosrasvaa, ei huoltapäivää, se vaan plumpsautetaan valkoisena möykkynä roskapussiin (liekö tuo iso ympäristörikos, tiedähäntä). Talvella sen voisi tarjota linnuille, mutta vappu ei ole talvella (tai voi ollakin).
Mutta jos käyttää öljyä, on jäteongelma kirjaimellisesti käsillä, kun ei sitä voi viemäriinkään laittaa. Olen sen sitten lirutellut pulloon ja pullon roskiin. Ei kuulosta kauhean järkevältä, mutta minkäs teet.
Eikai se nyt sentään moottiriöljyä ole?
Niinno, kai ruokaöljyn voi maahan kaataa. Eihän seny voi olla pahaksi, kun sitä kerran syödäänkin.
Mitä mä tätä sitten murehin.
Munkit sopivat koska vaan, simassa pitää olla rusinoita, mutta ne eivät saa tulla lasiin, tippaleivät ovat ihmeellisiä tuulenpesiä ja rosetit täysin joutavia rasvalämpäreitä.
Minä sen sijaan keskityn vappuaamun brunssin suunnitteluun, se onkin kivaa, tarjolla tulee olemaan ainakin tomaatti-mozzarellasalaattia, perunapersilja-mössöä (kai sillä joku hieno nimikin on; keitettyä perunaa, persiljaa, viinietikkaa, hyvää oliiviöljyä ja valkosipulia), tsatsikia, paria juustoa, lohta, pekonia, munia, mansikoita, melonia, ja paljon kuplajuomaa. Voi olisi jo lauantai...
Niin, kai luonnonöljyn voisi kaataa maahankin. Mutta mihin maahan minä se kaadan? Lähin asfaltista vapaa tilkku on alakerran naapureiden kukkapenkissä. Tai jos kaivan hiekkalaatikkoon?
Sain muuten kaveriltani sähköisen vappukortin, jossa oli jotain "rullaati-rullaa" -hömpötystä. Ihan käsittämätöntä tällaiselle maalaistytölle.
MaryB: Kuulostaa hyvältä, mutta mihinähän se kutsu on mahtanut hukkua. No, ehkä se tulee huomenna postissa;)
Laura: Kannatan lasten hiekkalaatikkoa, jos pihan lapset lainaa muovilapiota. Jonsei, niin sitä voi tarjota pyörän rasvaksi tai kaataa vaivihkaa kanukoille. Rullaati-rullaa on kyllä jotain helsinkiläisten hienompia tapoja, minen tiedä niistä mitään. Liittyyköhän se lisääntyneeseen taskuvarkauteen.