Aargh! Sinä, joka pössyttelet röökiä jossain parvekkeeni alapuolisten ulokkeiden siimeksissä, osta räikkä, jolla ilmoitat savustuksen alkavan, niin osataan sitten me muutkin sulkea lävet. Itsehän niin jo teetkin.

Hyvälle sen sijaan tuoksuu roskien poltto pihoilla: kesälle, lapsuudelle, nostalgialle. Lenkillä bongasin yhdet pihasavut ja kolme pihaa, joissa haravoitiin. Nuo onnettomat rapsottajat muistuttivat kevään toisesta pöyristyttävästä lieveilmiöstä, taloyhtiön talkoista. Se on se tilaisuus keväisin, jossa mummut kulkee pitkin pihaa neuvomassa nokkavasti nuorempia, jotta ruusut katkotaan tästä ja hanhikit leikataan noin ja nuo on narsisseja ja haravoi tuosta. Se on se tilaisuus, jossa muuten toisiaan tervehtimättömät ihmiset heittäytyvät tuttavallisiksi, jossa seulotaan ahkerikot löysäilijöistä, joille voi sitten lopun vuotta huomautella, kuinka nuoret on nykyään niin laiskoja eikä ne mitään osaakaan. Meidän taloyhtiö ei tarjoa edes bisseä ja hiillosmakkaraa, pelkällä jaffalla kukaan mitään tee. Täytyykin muistaa tarkkailla ilmoitustaulua, jotta osaa pysytellä sinä päivänä sisällä/ulkona, ettei tarvi keksiä nokkavaa vastausta korvat luimussa ohikulkiessaan, kun puuhamummu huikkaa kimeällä äänellä, että kyllä täällä neidillekin haravaa riittää. Usko mummu huviksesi, että sen minä tiedän kyllä.

Kaunis pieni lintu levittää aivan väärää tietoa, ettei Dominoa muka pidä syödä palaset erottamalla. Höh, niinhän se juuri pitää syödä: vääntö, irrotus ja vain täytteellinen puoli [paljas puoli annetaan koiralle]. Ja nimenomaan murea ja suklaisen makuinen Domino eikä mikään kova, vain mustalle maistuva Oreo.