No niin, täällä taas. Ja mitäs täällä onkaan tapahtunut, eipä ihmeitä, näemmä. Virtuaalimaailma on turvallisesti edelleen täällä. IRL oli iso ja äänekäs, ja sitä täytyi taivaltaa kymmeniä kilometrejä päivässä, jalat kipeinä, joskus pääkin, mutta kiva se oli, ei käy kieltäminen. Sinne täytyy puikahtaa vastakin, ehdottomasti. Siellä oli niin paljon kaunista, isoa elämää ja huimasti puhetta ja naurua. Kaikkea ei voi vielä edes hahmottaa, mutta jahka kokoan itseni ja puran laukkuni, saatan tästä selvitä sekä arkeen että töihin. Ai niin, eihän huomenna tarvitse vielä töihin.

Huomenna voisi kaivaa polkupyörän varastosta, pumpata ilmaa renkaisiin ja polkaista sitten tiistaina sillä töihin. Ottaen ensin tietenkin huomioon, että löydän pumpun, ja että pyörä on siellä kellarissa, ja kokonaisena ja että viitsin ja ai niin tosiaan, kypärääkin pitäisi käyttää. Aamut on vielä kylmiä, joten vaatteita pitää olla mennessä reilusti, useampia kerroksia, jotta voi sitten riisua tarpeen mukaan. Kypärän alle on aamulla laitettava liina, muuten jäätyy aivo. Tosin silloin on vaikea saada enää mahtumaan kypärää. Reppukin on etsittävä, ja sinne sadevaatteet. Kesällä sitten tietenkin myös sortsit, mutta se nyt ei ole vielä tämän ajan murhe. Ja se tukka, kylpärä latistaa, ja hiuksisto on föönattava joka aamu työpaikalla. Huoh!

Arki on taas hiukan hakusessa.