« Savustusta | Pääsivu| Paljastuksia »

Linkaten

Uusi pyöräni on vielä timmissä terässä ja kumit kimpeät, satula oikealla etäisyydellä jalkaterästä ja kädet yltyvät ohjaimille. Kaikki siis hyvin nyt. Vaan jospa täytyy satulan asentoa muuttaa? Se vaatisi työkalua, jota minulla ei ole. Ilmeisesti jokaisella itseään kunnioittavalla taloudella on työkalupakki, josta löytyy kalu joka tarpeeseen. Noh, ehkä nyt ei kuitenkaan jokaiseen, mutta pientä säätöä varmaan pystyy tekemään jokapojan kalupakeilla [kaikki mielleyhtymät ovat tahattomia, eikä minulla ole niiden kanssa mitään tekemistä]. Vaan ei ole minulla tytöllä moista pakkia, ei edes yhden yhtykäistä kuusiokoloruuvaria. Ollapa omistuksessani kunnon välineistö, sellainen josta löytyisi kuusiokolo- ja tavallinen ruuvari, puukko, meisseli, saha, viila, tonget ja sakset. Aluksi. Enkä panisi pahakseni, vaikka siinä olisi myös muistia, sillekin olisi käyttöä.

Minua opastettiin kaupassa, että pyörän kumit voi helpoiten täyttää huoltsikalla, kun siinä on auton venttiilit. Siis niinkuin mitä? Ja miten? En ole koskaan ikinä milloinkaan käyttänyt huoltsikan ilmajuttuja. Miten siellä toimitaan? Maksaako ilma jotain? Mistä tietää, että miten ja kuinka ja mitä kaikkea. Ääh, oiskohan linkkareita myös pumpullisina.

Työmatkani on kotoa kustannuspaikalle 7,9 km ja toisinpäin 8,4 km, sanoo 020202.fi:n reittipalvelu, hauska ja hyödyllinen reitin piirtäjä. Ihmettelin, miksi sama matka toisin päin onkin eri, mutta selitys piili rampeissa. Joissakin paikoissa katujen yksisuuntaisuus tekee matkan toisinpäin pidemmäksi. Syy ei siis sittenkään ole karttapalvelun virheessä tai siinä, että jonnekin päin menee mieluummin kuin tulee sieltä pois.

Jälkipuheet

Ilma huoltsikalla ei maksa mitään. Varo ettet täytä renkaita liian täyteen, muuten kuuluu poks. Jos menee liian täyteen niin siitä miinusmerkkisestä nappulasta saa ilmaa pois renkaasta (riippuen laitteesta). Työkaluille tosiaan olisi tarvetta. Meiltä löytyy vain pari ruuvimeisseliä, vasara, kehnot pihdit, rikkinäinen jakoavain ja iso kieppi armeijan jekkulankaa (ei ole mun varastamaa). Niillä on pärjätty tähän asti, mutta joskus sitä kaipaisi hieman järeämpiä ja toimivampia työkaluja. Ne vain tahtovat maksaa liian paljon että niitä viitsisi ostaa. Pikkusirkkeli, naulapyssy ja moottorisaha olisivat varmasti naapurien mieleen.

Tullaan tänne häiriköimään, kun omia sivuja ei pysty päivittämään.

Mun fillarissa sellainen 4 baria on sopiva määrä ilmaa, renkaan kyljessä mainittu maksimi on 5 baria. Kun renkaat ovat riittävän täynnä, polkeminen sujuu kevyemmin.

Timo: Mitähän mahtaa olla jekkulanka, jotain samaa sarjaa kuin jeesusteippi? Suhautusvehjes on varmaan se huoltsikan pihalla, ulkopuolella seinässä oleva letkun tapainen. Ja siinä kai siis joku suutin ja se venttiiliin ja plussasta suhaus, varovasti. Muutama sekunti, oletan?

b.: Mitä ihmettä, baaria? Eikös baareissa saa bisseä? Ilmaa baareissa? Jo on!

Joskus hävettää tunnustaa (vrt. meemi - täten haastan mean) että olen itsekin aika turisti huoltoasemalla. Renkaan täytön opettelin jokunen vuosi sitten.

Ilmakoneessa on mittari josta näkee paljonko renkaassa on painetta. Kun laitat suuttimen kiinni venttiiliin, näet mittarista paljonko renkaassasi on tällä hetkellä ilmaa. Kun suhautat renkaaseen lisää ilmaa, voit mittarista seurata koska sitä on sopiva määrä. Ja miinusnapilla saa tosiaan ilmaa pois jos sitä pääsi lurahtamaan liikaa.

Muista laittaa suutin kunnolla kiinni venttiiliin käyttämällä siinä olevaa nipsutinta (ilman sitä se ei edes mene paikalleen). Muuten ilmat vain suhisevat raosta karkuun.

Olin yllättynyt että pyörän renkaaseen menee tosiaan 4 baria. Autoon laitetaan vain vajaa 2 ja puoli... Mutta kai b tietää mistä puhuu (minä tarkistaisin varuiksi renkaan kyljestä).

"Ladattavat" ilmakoneet roikkuvat telineissä ja ne otetaan irti ja kannetaan pyörän luo. Muista laittaa sellainen takaisin telineeseensä jolloin se täyttyy ilmalla seuraavaa käyttäjää varten. Perinteiset koneet ovat tosiaan mallia pitkä letku jonka päässä on mittari, kahva ja suutin.

Hitsit, nyt on sellaiset ohjeet, että tulostan ja laitan taskuun, taidat samikki olla tottunut neuvomaan ja vääntämään rautalankamalleja. Hyvin väännetty, totta vieköön.

Ja mitä meemiin tulee, niin koko pyörämatkan mietin, että mitkä kaksi synkkää tunnustusta teen. Tulossa on, mutta vaikea on valinta, vaikea.

Barhan on paineen yksikkö. Se mittaa siis painetta, ei ilman määrää. Auton renkaassa on suhteessa enemmän ilmaa, mutta se on isommassa tilassa, joten paine on pienempi. Tilannetta voisi verrata kaatamalla vaikkapa pienen pullon olutta tavalliseen terassituoppiin (pyörän rengas) tai Oktoberfestiltä hankittuun kolpakkoon (traktorin rengas).

Ja jekkulanka on rautalankaa, joka on ihan yhtä käyttökelpoista kuin jeesusteippikin. Nimityksen alkuperää en tiedä, mutta kaipa sitä on hyödynnetty kepposten teossa. Armeijaslangi ei ole vahvin lajini.

Nämä rautalankamallit ovat minun mieleen. Ymmärsinkö siis oikein, että Oktoberfestissä on vähemmän baareja ja enemmän ilmaa?

Jekkulanka ja jeesusteippi ovat selvästi sukua hakaneulalle, jolla voi korjata melkein mitä vaan.

Tuon paineen minäkin tajusin, olenhan sentään entinen LTU ja vasta myöhempien aikojen humanisti. :-) Ihmetykseni koski sitä että pyöränrenkaassa olisi tosiaan suurempi paine kuin autonrenkaassa. Sitä sentään voi painaa peukalolla sisäänpäin mutta automobiilin rengasta ei.

Ja nytpä rohkeana kokeilen myös mitä tuo Paiskaanko postilla? Jep -nappi tekee.

Jep-nappula ei näemmä tehe yhtään mitään, se ei edes lähetä minulle postia, niinkuin Eip-nappula. Tämä, jos mikä, on naisen logiikkaa.

Huomenna menen katsomaan baarimittarilla, mitä se sanoo. Jos kuuluun klunkklunk, olen erehtynyt baarista.

Jos puolisostani joskus aika jättää, mitä en suinkaan toivo (paitsi joskus... naisen logiikkaa?), järjestän täällä netissä työkalujen huutokaupan, tai ehkä jakelen ne ilmaiseksi ihan vain siitä ilosta, että pääsen eroon niistä romuista, joita kaikkia on ainakin kaksi kappaletta.

Minä pärjäsin hyvin vasaralla, kahdella ruuvimeisselillä ja pihdeillä. Oli minulla myös jeesusteippi ja rautalankaakin. Voi niitä aikoja, oi.

Veikkaanko oikein, että ne toiset kappaleet on puolisosi perinyt isältään ja alunperin ovat kotoisin papan verstaalta. Ja niitähän *ei voi* hävittää.

Minullakin on kyllä vasara, son hieno ja pieni. Ostettu armeijan ylijäämävaraston kirpparilta ja on tehty joskus vuonna yksi tai kaksi. Namu.

Läheltä liikkaa; yhdet isukilta, toiset isäpuolelta, kolmannet edesmenneeltä ystävältä ja neljännet hankittu aivan itse. Ja kaikkia kuulema tarvitaan. Ahistaa/ syöpi naista se tavaranpaljous, joka on alkanut vyöryä myös kirjahyllyyn.

Se on semmosta, kun rakastaa :)

Jekkulanka tulee siitä, että kyseisellä rautalangalla pystytään ansoittamaan leluja,
ovia ja luukkuja varsin helposti käsikranaattia, putkimiinoja ja vastaavia hyväksi käyttäen.

Jekkulangasta vääntäen; sillä pystyy siis tekemään jekkuja viholliselle.

Muita nimiä on mm. vetolanka, viiksilanka(?), pinnoitettu rautalanka 0,5m, mcgyver-lanka...

t. Sissitoimintaa armeijassa harrastanut

Ansoittamaan leluja? Ovet ja luukut käsitän, nehän on ansoja muutenkin.

Jos se on sitä, eri värisiä pinnoitettuja rautalankoja, niin eihän sitä voi väännellä. Tai voi kai, jos vääntää jekkulangasta.

Pinnoitus tarkoittaa ilmeisesti lähinnä ruosteenestoa tms.

Lelut ovat kuulemma hyviä siksi, että kun sotilas puhdistaa esim. asuntoa,
hän saattaa epähuomiossa vain potkaista jotain lasten autoa huomatakseen sen olevan jekutettu...

On muuten totta, että noinhan siihen leluun suhtautuu. Vaikka vain tarkistaakseen jekun, sitä nimenomaan potkaisisi. Ja silloin jo ilmeisesti Kabuum!

Jos kommenttisi ei tule näkyviin, se on valitettavasti joutunut tahtomattani spämmifiltteriin ja sinne joutuneista en saa mitään ilmoitusta. Käyn mahdollisimman usein vapauttamassa siellä piileksivät. Olen pahoillani.



Tilaa RSS-syöte

Kuka?

Juttutupa