Tältä pöydältä tanssii polggaa mea. Surffausalusta on siistitty esityskuntoon; normisti siinä on juomaa ja syömää, papereita, kirjoja, lehtiä, suklaata, lakuja, kamera ja joitakin vaihtuvia inspiraation lähteitä, mitä nyt milloinkin on meneillään. Oikeastaan tuo vaikuttaa siistittynä niin viehkolta, että taidan siivota sen useamminkin.

Kun tätä kirjoittelin, alkoi näyttö vieriä huimaa vauhtia alas, josta en millään saanut takaisin ylös, en home-namiskuukkelilla enkä vierinuolella. Pelästyin, että no nyt: nyt se on tapahtunut, koneeseeni on iskenyt viimeinkin pöpö. Hädissäni suljin kaikki ja nojasin huojentuneena tuolini selkänojaan. Juuri sillä hetkellä huomasin, että olin nojannut niin lähelle ruutua Movablen kärpäsen kakan kokoisen kirjoitusikkunan nähdäkseni, että samalla nojasin johonkin, joka vämpytti ruudun vierityspalkin alas.

Että tämmöttönen nörtti.