Einokatokutota miäkelasinetmiä... niin sitä miä vaan et puhutsiä oikeesti "mie" niiku lappeen Rannas ja sielpäin puhutaa vai sanotsiä "miä" niinko kymiläisittäin?

Mie en koskaan sano miä, ko mie oon sielt Lappeen Rannan ja Kymin välist, sielt jostai.

Murteet o hauskoi. Meiä talouves ollaa kahest suunnast kotosii, Miäs on pohjalaane ja mie oo karjalaine. Mie on sanan sen verra tarttuvaine et Miäskii puhhuu jo enimmäksee mie. Sen kotosuunnas ku käyvää ni sit se alkaa määkimää. Kahe murtee taloves tullee välillä vääriymmärryksii. Niiku sillo ku Miäs viruttaa astioit ja miul on käet jääs.

Paikkasa se kyl pittää että kirjakielel puhues kuulostaa uskottavammalt. Nii ku kaveri joka jälkikasvuaa komentaessaa haastaa kirjakielt. Esikoinekii alko sit kirjakielel puhumaa.

Lappeenrannas haastetaa mie, tosi murteetkii sekottuu ja miäkii saatta sillo tällö lipsahtaa.

Mie oon sitä mieltä, että tuima on suolatonta, mutta nää hämäläiset sanoo, että se on tulista sillon. Sitä en koskaan ymmärtänyt, kun kymiläiset sanoivat, jotta iskänkää kun me mentiin aina iskänkaa.

Vieläkin erotan yleiskieltä puhuvasta ihmisestä, jos hää on kotipuolesta: siinä on ihan oma tunnistettava nuottinsa, vaikka kuinka puhuisi yleiskieltä. Samoin erottaa naapurikaupunkien asukit, vaikka periaatteessa puhuvat samaa kieltä.

Onkohan Miehikkälä saanut nimensä mie-pronominista. Ja Mäkkylä mä-pronominista?

Onko tuima tunturin tuuli sitten leppoisa viri tai ärjy puhuri?

Murteen intonaatio ei katoa, vaikka kuinka yrittäisi. Miäkii tunnistan kaakkoissuomalaiset yleiskielentäjät heti. Helsinkiin muuttaessa oli hankalaa kun piti aluksi opetella puhumaan ilman murteellista minä-pronominia, niin että sitä vältti kokonaan sanomasta miä/minä/mä, ennen kuin mä alkoi tulla luontevasti. Se on aika yleistä, tuossa Stockmannin kulmalla kuulin kun joku tuskin parikymppinen nainen väänsi laiskasti ässää sihistäen stadiksi että "Tiätsä siis mä en tosiaan tajuu mikä täs jutus mua mättää, eihän se koske mitenkää minuu". Lopussa vaivalla rakennettu stadilaisnaamio siis putosi. :)

Ässistä vielä sen verran, että kotkalaiset tosiäijät ei sano nykyään ässää ollenkaan: "Mitä hiäkii hiin helität?"

Tuima tunturin tuuli on kai aika ärjy myrsky. Minulle tuima soppa on aika läpäkkää.

Saman ilmiön muistan: oli niin outoa sanoa, jotta mää, niin keksin kaikenlaisia kiertoteitä, ettei olisi tarvinnut sanoa sitä eikä, että mie. Vuokraisännän pikkukersat tirskuivat aina ohimennessäni ja huutelivat: "mieentiiämihisiemeet".

Vaikka mää Turusa nykyään asunki ni kylä mää enempi siältä Tampereen suunnalta kotosi oon, jonkuvverran siältä tonne Satakuntaan päi. Väittävät että se mun puhheestaniki kuuluu ja se o hyvä. Ettei juuret unohru.

Turun murre o mukavaa, voisin kuunnel nimpal mukavast sitä vaik koko päivän Turun toril.

Mitä Helsingin murteeseen tulee, niin "aitoon" murteeseen ei kuulu ässien suhauttelu. Suuri osa Helsinkiläisistä on muualta muuttaneita, jotka ovat luopuneet omasta hienosta murteestaan ja yrittävät puhua stadin slangia. Se tekee slangista karmean kuuloista ja häivyttää kaupungin monisuomalaisuutta.

Murteet on rikkaus.

Minäpä sanoisin että "emmie tiä". Lappi se on hauskan kuuloista, pirun tarttuvaa vain.