Ei suotta puolta vuotta
Useimmat bloggaajat alkavat puoli vuotta kirjoitettuaan epäillä kirjoittamisen mielekkyyttä ja sitä, että kukaan ei lue ja sinnittelee sitten vielä kolme kuukautta ja lopettaa [BBC World: Blog Jam]. Menopaussi on tänään tuossa puolen vuoden ikäkriisissä painiskeleva neito, jolla on 258 julkaistua kirjoitusta alla. Varmuuden vuoksi taputan jo tässä vaiheessa itseäni [tapu]. Hyvä tyttö, jatka vaan samaan tahtiin [nyök].
Minusta tuntuu aina hyvältä, kun joku muistaa tai mainitsee. Kun huomaa oman nimensä jonkun blogin marginaalissa, linkeissä tai viittauksen sanomisiinsa, tulee aivan uskomattoman hyvä mieli: tämä henkilö on saanut minun ajatuksistani kiinni, tätä ihmistä olen osannut koskettaa, tästä kirjoittajasta olen löytänyt hengenheimolaisen ja tämäkin muistaa minut. Tuntuu mukavalta kuulua joukkoon. Heippa teille: b., Janne, Laura, Matti, Mikko, Minttu, Minya, Outi, Pinja, Shine, Taru ja Ugus. Meitä yhdistää se, että omenapussi löytyy linkeistänne, ja nyt te löydytte vasemmasta palkista lonkan kohdalta omenan ystävistä. Jos jotakuta en löytänyt, niin kommentilla alapuolelta tai s-postilla nahkaliivin alta voit vinkata.
Tuli hassun hyvä mieli siitä, kun Dyro oli muistanut minun taannoisen kirjoitukseni. Ajatella.
Jälkipuheet
minut missasit. jaoin viikonloppuna sielunyhteyttä parvekkeella olevan ruokavaraston merkeissä ;-) onnea puolivuotiaalle, todista tilastot vääriksi!
Oi, linkki... voi kiitos :D On kyllä mukavaa kun joku muistaa, olen samaa mieltä. Ja kommentoinpa tässä samaan syssyyn edellistäkin merkintääsi - se kastematohuomio sai minut tyrskimään. Hyvä ettei ollut kahvia suussa.
Äyh. Sorry. Itse asiassa huomasin kyllä sielunyhteyden ja pamautin typon tovereittensa joukkoon, mutta tästä jäit pois kyllä vahingossa ja vetoan asiassa säälittävästi aamun kiireeseen. Myönnetään, huono selitys.
Meinasi hetkellisesti seota pasmat, kun oli liian nörtähtävää puuhailua ennen aamukahvia: urlien haku,linkitys, aakkostus kaksiin eri aakkosiin, main indeksin sivupalkin koodit kohdalleen, rivinvaihdot, väkäset oikeitten päin .
Eikö vaan olekin tyhmiä lintuja: pienenä kerran yritin oikein syöttää varista pullealla madolla, ei kelvannut. Olen myös yrittänyt syöttää ongittuja kaloja ämpärissä: ei nekään syö.
Päiväni alkaa aina kurkkaamalla Menopaussiin ja Ikuiseen kahvitaukoon. Hiljaisena taustalukijana tämä oli pakko mainita tähän väliin. Kiitos ja kumarrus.
:) Helppohan se kuplamerkintä on muistaa, kun olen itsekin nykykuplaa ja muutamia muita moderneja retromobiileita havitellut. Autoilun epämiellyttävyys pääkaupunkiseudulla sai minut suosiolla taas joukkoliikenteen käyttäjäksi, niin että kupla saa nyt jää autokauppaan.
Kiitos Minna, ilman palautteita olo on joskus kuin yksin ikuisella kahvitauolla tyhjän mukin äärellä. Siis yksinäinen.
Uusiokupla kääntää pääni kuin koiranpentu. Mutta jätän ne toistaiseksi kauppaan, koska ilmeisesti tulee halvemmaksi kuitenkin taivaltaa vuokrakumijalalla ne vähäiset kerrat, joina en yllä yleiseen kulkuneuvoon.
Mutta haaveilla voin.
"Puolen vuoden blogikriisi", mikä sekin muka on, en minä olisi uskonutkaan että omena olisi sellaiseen kaatunut. Seikkailu on vasta alussa.
Kiitos linkityksestä. Olemme kaikki päässeet hyvään seuraan.
Juuei, omena vasta kypsyy.
Kiitos ja kumarrus.
Eiks meidän linkkiä enää lasketa? ;) Ja pamauksessanikin olet mukana...
Matti, vakoilen jatkuvasti parisuhdevinkkejäsi. Jonain päivävä vielä osaan senkin pelin säännnöt.
Niinpä Samikki, tässä se nyt nähtiin, että minä olen alkanut pitää sinua itsestäänselvyytenä, kuin kalustoon kuuluvana. Juuri sellaista käytöstä, jota oma miehen käsikirjani pitää edesvastuuttomana. Tulen päivitttämään oman asenteeni ja päiväkirjani.
Menen nurkkaan häpeämään. Hyi minua.