Shine painiskeli eilisessä kirjoituksessaan saman oloisissa tunnoissa, kuin eräät täällä. Miksi muuten vain naista paiskataan kaikenlaisilla epämääräisillä tunteilla ja myllerryksillä ja herkistelyillä ja riittämättömyyden tunnoilla. Niiden mielenkiintoisten keskustelujen katveessa, joita naisen päässä käy nainen itsensä kanssa, olisi moni poika ihmeissään. Ei tämä helppoa ole, voin vakuuttaa. Olla samaan aikaan päältä viileänrohkea, sisältä tyyni ja innovatiivinen, kuori tämmissä ja mistään lommoutumaton ja kuitenkin kokonaisuus niin herkkänä, että säröilee. Ja silti eheänä maailmaan päin, vaikka kaiken takana on hämminki kaikesta kaiken aikaa. Ei ole pojat helppoa tämä [kuva].

Ihmelihaksia sitä ihmisestä löytyykin; vain pientä kehollista ponnistelua, ja jo on heti joku uusi lihas keksittynä kropassa. Voisikohan niitä nimetä niinkuin tähtiä tai hyönteisiä. Saisinko nimeni anatomian oppikirjaan: "Meander-lihaksen löysi eräs nainen ponnisteltuaan ankarasti laiskottelun monipolvisessa taidossa pari päivää".