Stand up toimii
Olen vannoutunut stand up -komiikan kannattaja. Sen eleettömyys yhdistettynä verbaali-ilotteluun on vaativa ja tyylikäs yhdistelmä: hahmon ja juttujen on istuttava tai siis seistävä yhdessä ilman rekvisiittaa ja hassuja hattuja. Koristeellisten kääreiden puuttuminen pakottaa sisällön vakuuttamaan itsellään. W-tyylin André Wickström on lajin tyylikkäimpiä taitajia : hienostunuttua, hillittyä ja huikeaa huumoria. Kertakaikkiaan. Ja miten hellyttävä mies. Viiden hoon mies.
Mean niksinurkasta lauantain baari-iltaan vinkki: jos nainen on kiinnostunut miehestä, kannattaa miehen jutuille nauraa, vaikka vain säälistä, sillä mies kokee naurun palkinnoksi, vakuuttuu omasta huumorimiehisyydestään ja haluaa todistaa, että stand up -komiikka toimii suomeksikin.
En taivuta tuota rautalangasta.
Jälkipuheet
Voi ei. Ei tuollaisia neuvoja saa antaa - ainakaan näin julkisesti. Mistäs joku itsestään epävarma poloinen nyt sitten tietää seuraavan kerran ravintolassa "naisia naurattaessaan", että nainen ei naura hänelle, vaan hänen vitseilleen.
Tuosta muistui vuosia sitten yksi huvittava ilta, jolloin yritin nuorena filosofian opiskelijana tehdä suurta vaikutusta erääseen kauniimman sukupuolen edustajaan älykkyydellä ja muulla nuoren miehen hölmöllä pätemisellä. Toinen katkaisi minun Heidegger-Hegel-Derrida-Marx -litanian sanomalla: "Hei ei puhuta noin vaikeista asioista. Se vie multa halut." On kai sanomattakin selvää, että suuni meni suppuun välittömästi.
Joskus on siis hyvä olla rehellinen. Ainakin minä olin (ja olen vieläkin) kiitollinen siitä, että toinen lopetti brassailuni ...
Kyllähän se noin on, rehelllisyys puolin ja toisin on hyvä tie menestykseen. Tai sitten ei, mutta silloin ei niin ollut tarkoitettukaan.