Havaintoesitys
Aamuhavainto 1: Paahtoleipäpaketistani on jäljellä vain 3 palaa, enkä ole syönyt siitä kuin kaksi siipaletta. Joka aamu tökkiessäni uusia siivuja paahdottimeen huomaan, että edellispäiväiset sojottavat vielä koneessa. Selittäisin, jos osaisin.
Aamuhavainto 2: Keitän aina kahvia niin paljon, että joudun iltaisin heittämään aamuista myrkkyä pois monta kipollista. Jos teen ruokaa itselleni, riittää siitä syömistä kolmeksi päiväksi. Jos teen kahdelle, syön koko viikon. Ja tarkoitus on tehdä vain kertalaakeja. Olen joko synnynnäinen suurperheen emäntä tai jalkapallojoukkueen huoltojoukko.
Aamuhavainto 3: Saatan olla myös hajamielinen ja kehno arvioimaan kykyni.
Aamuhavainto 4: Luen aamun lehdet aina väärästä päästä aloittaen.
Aamuhavainto 5: Keittiön, vaatehuoneen ja vessan kattolamput simahtavat aina aamulla, jolloin niitä eniten tarvitsee ja on vähiten aikaa korjata tilanne.
Aamuhavainto 6: Selasin eilen parturissa kaksi numerollista Katso! -lehteä. Ja katso!, ihan kesken aamukahviani tänään keksin ilmiselvän yhteyden: Katso! sisältää huutomerkin ja kirjaimet A ja T.
Aamuhavainto 7: Olen myös hitaahkosti havainnoiva.
Jälkipuheet
No nyt löytyi sitten sellainenkin ihminen, joka lukee lehdet väärästä päästä, eli mea. Jos lehden luikee oikeasta päästä niin sehän on tietenkin telkkuohjelmien ja sarjakuvien suunnasta.
Jaa näin kieroa politiikkaa. Oikeassahan sinä olet; kun sivua kääntää oikealla kädellä, on se tietenkin oikea pää, ja juuri se sarjakuvapää. Joka on kirjanoppineen kannalta väärä pää, koska "oikeasta" päästä luetaan tietenkin väärällä kädellä kääntäen alusta aloittaen.
Tämä ei nyt liity paljon mihinkään, mutta ilahduin kovin huomatessani, että joku muukin käyttää sanaa 'siipale'. (Siivu + viipale = siipale.) Aamuni on pelastettu.
Juuri noinhan se syntyi: siivu+viipale. Eilen ulostui kynästäni sana "selkiö", olen siihen kovin tykästynyt, vaikken nyt äkkipäätä keksi, mitä se kuvaisi paremmin kuin joku toinen sana. Mutta onhan selkiö, että esim "keskiö" kuulostaa paremmalta kuin keskus: Koskikeskiö esimerkiksi mansessa kertoo, missä ja mikä ko. keskittymä on.
Miksiköhän meidän perheessä siipale on muuntunut ziipaleeksi?
Naksut ja muut sipsendaalerit ovat "shnacksneissöneitä". Tuosta voisi joku kielenhuoltaja jo vähän huolestua.
Minähän olen kotoisin alueelta, jossa dee-kirjainta ei ole. Ja koska höpötän ääneen kirjoittaessani, niin nytkin piti se sanoa, jotta ree-kirjainta ei ole. Ei myöskään mitään hienoja schnee-kirjaimia. Siksi olisin teillä päin avutoin, kun pitäisi pyytää sipsenraalereita naksnöissöneitä. Osaisitko ojentaa oikeaa pilkkumia?
Ehkäpä ojentaisin sinulle leipäjuustoa (pilkullista kumia), jos sitä pöydästä löytyisi.
***
Mikäli joskus satumme pahki, voisitko auttaa leippaamisessa?
Pilkullinen kumi on hyvää lämmitettynä ja muurahaishillolla tyköistettynä. Vaan leippaamisesta en tiedä, joten jos pahkitamme, on pakko syödä, mitä ojennetaan ja olla sen näköinen kuin ymmärtäisi, mistä puhutaan. Teen sitä usein.
Olet huomaamattasi tehnyt myös erään tärkeän havainnon: paahtoleipäpakettissa on täysin käsittämättömästä syystä pariton määrä leivänsiivuja. Uskomattoman epäkäytännöllistä! Ei niitä kukaan yksi kerrallaan paahda.
Humankekales, niinpä onkin. Mikseikähän tuotakaan ole aiemmin huomannut, vaan tyytynyt paahtamaan viimeisen siipaleen yksinänsä ilman havaintoa kummallisuuden toistumisesta.
Sehän on vielä se kantapala, joka paahdettaessa menee sykkyrälle ja sen päälle on hyvä kasata hilloa runsaasti.
ota siiipaletta