Tein eilen veroilmoituksen. Mitä muuta siitäkään puuhasta voi sanoa: se oli juuri noin lyhyt ja karu homma kuin on lause pitkä, kun olin onnistuneesti joulukuussa jättänyt kompastumatta siihen miinaan, mihin moni putosi: ni-in, se verokortti *oli* siellä joulukuun palkkakuitin liitteenä. Ketuttamaan rupesi huomata, että saan jo kolmatta vuotta sentilleen samaa palkkaa; eikös täällä jotain yleisiä korotuksia ole muille maksettu. Lukion laajimman mahdollisen matikkapään hankkineena en oikeastaan ymmärrä moista. Tuommonen pistää ajattelemaan.

Jossain levottomassa kuvassa leikittiin sellaista leikkiä, että se, joka keksii jotain, mitä kukaan muu ei ollut koskaan tehnyt, sai pointsin. No minä en ole koskaan syönyt matikkaa, siis sitä viiksekästä kalaa. Plop. Pojo meanderlandiaan.