Jo Aristoteles Runousopissaan kertoi syyn, miksei perus-pirkko tai -pentti kiinnosta ketään. Kun ihmisille on tarjoiltu yli 2000 vuotta tarinoita, joissa elämä on hienoa vasta, kun siinä on konflikteja ja henkilöt erehtyväisiä ja mieluusti myös epäilyttävä ja kun olisi oltava myös niitä ongelmia. Jotta kertomus olisi hyvä, pitäisi siinä olla käännekohta, jossa asiat alkavat luisua huonompaan suuntaan ja käännekohtaan vielä pitää liittyä joku traaginen asia menneisyydestä ja sääliä ja pelkoa pitää tuntea. Lopussa sitten kaikki helpottaa, jos loppuun asti jaksaa. Draaman kaareen kuuluvat ikävät paljastukset ja kammottavat surkeudet. Jotain särmää siis täytyisi olla kahden ihanneihmisen välillä, jotta alkaisi tapahtua. Kuka haluaa elää tasaista ja harmonista elämää, sehän on vastoin Aristoteleen oppeja. Naapurin kiltin aikapojan täytyy siis örveltää kännissä ja meuhkata itsensä kiltin ja uskollisen ja rehellisen naisen suosioon ja se kunnollinen nainen ei kiinnosta ketään, jos ei järjestä hiukan särmää ja äksöniä.

Onko pitkä ja tasapainoinen ihmissuhde tai edes kunnon ihmisten suhteisiin pääsy tuomittu aristoteelisen draaman puitteissa silloin tällöin ajamaan kiville tai karahtamaan rantakiviin jo ennen matkaan pääsyä. Ilmeisesti joku, joka tätä näytelmää ohjaa, on lukenut Aristoteleensa tarkasti, koska kenenkään ei anneta rauhassa vaan rakastua ihannekumppaniin ja rakastaa tätä sitten pelkässä myötämäessä onnen ja auvon keskellä.

Kerrankin tiedän, kenelle voin valittaa:

From: -mea-
To: aristoteles@antiikinkreikka.wtf
Subject: Voisitko päivittää Runousoppisi ja kertoa, että pienempikin teutoilu riittää kyllä, että elämä voi olla herkkua ilman hektistä meuhkaamistakin ja arjesta voi tehdä jännittävää ihan kotikonsteinkin. Ja että mukavatkin ihmiset ovat jännittäviä seikkailuja.