Eilen illalla koiran kanssa kulkiessani koin valaistumisen. Olin lukenut Tommy Hellstenin kirjaa Saat sen, mistä luovut ja nyökytellen puhunut jo aiemmin samoja viisauksia, siis puhunut ja uskonut tottakai puhumiini asioihin. Mutta kun se kirkastuminen tuli, niin yhtäkkiä tajusin myös sisäistäneeni asian.

Elämä on tosiaan paradoksi: kaikki tärkeät käänteet ja asiat ovat tapahtuneet paradoksien kautta. Joiden eteen on tarvinnut nöyrtyä ja tyytyä ottamaan vastaan se, mikä annetaan, ei se mitä halusin. Tuplaparadoksisuus piilee siinä, että olen sittemmin päässyt lähemmäs sitä, jonne halusinkin, kun ensin olin ymmärtänyt luopua.

Sen tajuaminen pisti ihan naurattamaan. Juuri sen, miten yksinkertaista se on.