Mitä miettii nainen maanantaiaamuna raivatessaan tietään kaksikymmensenttisen kevyen lumivaipan läpi. Luulisi hänen miettivän, mistä aloittaa työpöytänsä raivaamisen. Tai mitä jäi perjantaina kesken. Ehkä hän miettii joulua, jokohan se tänä vuonna olisi vain minun jouluni, minun tavallani eläen. Vai miettiikö nainen eletyn viikonlopun haipuvia haikeita muistoja.

Maanantaissa, vastasataneessa lumessa ja uudessa ihmisessä on kaikissa sama viehätys: sitä miettii nainen tehdessään polkua ensimmäisenä aamun kulkijana haituvaiseen lumeen. Miestä.