Tommi haastaa muistelemaan varhaisinta lukukokemusta: sikaa saparosta ottaen suunnistin hyllyyni ja varovasti puhaltelin pölyt kirja-aarteeni päältä. Risto Roopenpojan ihmeellinen elämä vuodelta 1937 löytyi isotädin aarrekammiosta, isosta peilipiirongista, joka oli lapsen ehtymättömän kiinnostuksen kohde ja mielikuvituksen herättäjä. Sieltä löytyi hänelle jostain kulkeutunut pieni kirjanen, jonka Suomen lapsille on mukaellut Siviä Heinämaa. Kirja oli löytyessään jo vanha ja hauras, minä itse noin seitsenvuotias ja koska vasta olin oppinut lukemaan, janosin uusia kokemuksia. Mummulassa ei ollut mitään muuta lukemista, joten kirjan löytyminen pelasti sen kesän. Olin niin vaikutettu Riston jännittävistä seikkailuista, että luin kirjaa yhä uudelleen.

Osakeyhtiö Valistus kertoo alkusanoissaan: " Alemman kansakoulun ja ylipäänsä alkuopetuksen palvelukseen pyrkii tämä pieni kirjanen, jossa tuo kansainvälinen "Robinson Crusoe" on mukaeltu kotoisammaksi ja etupäässä kouluopetukseen soveltuvaksi. Pohjana tälle mukailulle on ollut suomennos siitä Robinson-kertomuksesta, mikä on lukukirjan Lesebuch für das zweite Schuljahr (Bearbeitet von Wilhelm Rein) neljännessä painoksessa, jota lukukirjaa käytetään Jenan seminaarin harjoituskoulussa."

Melkein kaiken olen onnistunut matkallani hukkaamaan, mutta Risto Roopenpoika on seurannut uskollisesti mukana. Tuoksu on valitettavasti haihtunut; se piirongin kostea, vanha, lahonnut tuoksu muistuu mieleen nuuhkiessani hauraita lehtiä. Risto Roopenpojan seikkailut olivat ensimmäinen kokemukseni elämän ihmeistä; olikohan Risto se, joka loi pohjan nykyiselle maailmankuvalleni. Löytyykö täältä selitys minun haaveelleni siitä, että elämässä täytyy olla kaipuuta, uskallusta, seikkailua, oppimista, selviytymistä, uskollisuutta ja oivallusta, jotta oppisi itsensä kantavaksi ihmiseksi, joka on kokonainen ollessaan yksin ja vasta sen opittuaan pystyy olemaan vuorovaikutuksessa toisiin. Vain se, joka osaa olla yksin, voi olla myös yhdessä.