Olen tänä aamuna osannut tulla työpaikalleni, koska näyttäisin istuvan työpöytäni ääressä. Olen siis jotenkin onnistunut automatisoimaan aamuni näinkin pitkälle. Hyvä niin, sillä muuten olisin saattanut ahdistua(TM) esteistä, joita vakituinen aamutieni tietoisena kulkien sisältää.

Tämä automatisoituminen onkin hyvä systeemi: ei tarvitse äreytyä paikallisradioiden kahdenvälisistä tekoreippaista aamujuonnoista (en edes yritä enää), ei tarvitse ahdistua hissiin tunkevista sosiaalisista naapureista (en minä halua keskustella siitä, soittiko joku liian lujaa mattiajateppoa), ei tarvitse väistellä päinkulkevia katuosuuden lunastaneita keppikävelijöitä (lukeeko otsassani, että kävele vaan päin). Ei mitään. Vain automaattiohjauksella koko matka päänsisäisen maailman eläessä omaa seikkailuaan.

Tämä on minun maailmani. Osuutensa saa lunastamalla paikkansa. Tai maksamalla palkkaa.