Luokatonta pohdintaa tyhjästä päästä
Lievästi vaikuttuneena omasta olotilastaan keskiyöllä syntyy ne parhaat ajatukset, joiden on niin sääli antaa hautautua tyhjyyteen. Vaikka useimmat niistä sinne joutavatkin, ehkä, ei voi tietää, sillä niitähän ei muista. Muistaa vain sen huiman hektisen tunteen, joka iski takaraivoon, kun ajatus kirkastui. Sen olen aina halunnut jakaa. Siis sen, mikä se nyt oli. No jotain hienoa varmasti. Se, mikä lennähtää huoneen poikki ja jättää jälkeensä jotain, jota ei enää uudelleen tavoita.
Sen tunteen jakaminen on lähes hienointa, mitä tiedän. Huomatkaa, että tiedän hienompiakin tunteita.
Tämä on hienoa. Olla muka-originelli. Olen lähes vaikuttunut.