Minkälaisella huumorintajuttomuudella on paiskattu naista, joka saa näppylöitä aina, kun kuulee sanat: kotarit, nettikoto, drinksu, jalkauttaa, pitkässä juoksussa, öbauttiarallaa, konjamiini, napanteri, keikkaa pukkaa, tiäxä, kaikki idioottimaiset tervehdykset (sommoro ja mortonki), hiinä ja hiinä, just just, daisarit, viirus, tsiigaillaan, tsydeemi, elikkä, elikkäs, siis haloo hei, omppo, meitsi, hei sun heiluvilles, vinguttaa visaa, keissi, kähee, hanki elämä, ketä sä oot, elämä on laiffii, palataan astialle ja niinpäinpois.

Well, sä voit olla tota mieltä, mut sun ei pidä unohtaa kielen ongelmatiikkaa.

Tänä aamuna eräs nuori ystäväni yllätti minut tarkkanäköisyydellään ja viisaudellaan. Sinänsä piirteitä, jotka eivät tässä ihmisessä yllätä ollenkaan, mutta se, miten hyvin hän osasi ajoittaa heittonsa ja kuinka tarkasti, sitä hän ei itsekään tiedä.

Hän halusi soittaa minulle Josh Grobanin "Remember When It Rained", koska se hänen mielestään toi minut hänen mieleensä.