Löytöretkelle lähdettäessä on valmistauduttava hyvin: on katseltava karttoja, suunniteltava mitä haluaa, varustauduttava kaikenlaiseen keliin, on hankittava kompassi, tarkistettava purjeet ja vene, jotta ne kestäisivät tulevan matkan. Lähtijän on tiedettävä lähtiessään, mistä aloittaa, mutta kun seikkailusta on kysymys, ei reitin tarvitse olla tiedossa. Päämäärän tietäminen riittää. Sinne pääsee, kun katsoo horisonttiin, varoo myrskyjä ja menee suojaan, kun on vaarallista.

Raikas tuuli, sateen jälkeinen kirkkaus ja seesteinen mieli eväinä voin nostaa purjeet ja suunnata suurimpaan seikkailuuni, löytöretkelle omimpaan maailmaani. Yksin seikkailu on joskus vaarallista ja yksinäistä, onnellista olisi, jos reitin varrelta saisi miehistöön vahvuuksia, jotka jakavat saman seikkailumielen, rohkaisevat heikolla hetkellä ja pitävät kädestä, jos pelottaa. Päämääränä jotain, mitä vielä ei ole nähty.

Äkkiä Nalle Puh pysähtyi ja osoitti innoissaan lunta "Katso!"
"Mitä!" sanoi Nasu hypähtäen ilmaan. Sitten hän hyppeli vielä pari kertaa ikään kuin voimistelumielessä osoittaakseen ettei hän suinkaan ollut pelästynyt.