« Joulumielellä | Pääsivu| Rytmit rempallaan »

Lisää löylyä joulusaunan kiukaalle

Kun kerran aloitin itseni jouluruoskimisen, jatkan vielä aiheesta tai aiheetta ja saatan itseni joulunpunaiseen joulutilaan. Jollei joulumieli jo tästä tule väkisin, niin yriteteään väsyttämällä.

Joulun alla onnistun yleensä saamaan jostain minulle täysin avautumattomasta syystä muutaman joulukortin. Useiden vuosien lähes täydellinen kieltäytyminen joulukorttien lähettämisestä ei ole estänyt joitakin paiskaamasta minua kuvakortilla. En minä niin paatunut ole, etten osaisi arvostaa vaikkapa jouluista valokuvaa perheen lemmikistä tai pikkuväen itseaskartelemaa taidonnäytettä. Mutta minulta on aika turha odottaa lämpimiä ajatuksia, jos kortti on niistä toissajouluisista ilmaiseksi kotiin lähetetyistä jäännöseristä. Niitä, joissa on jouluseimi tai mennään reellä joulukirkkoon, siis niitä jotka jäivät yli, koska isomummoja ei yhdessä tai edes kahdessa suvussa montaa ole.

Lähetän toki itsekin yhden kortin äitykälle ja iskälle, sillä heille ei tule joulu, jos en sitä tekisi. Heillä on käsittämättömän pitkälle ulottuva joulukorttimuistipeli päässään: siellä on kaikkien joulujen lähetetyt ja saadut kortit. He muistavat tarkasti, että Hilkka-täti lähetti kolme vuotta sitten vain uudenvuoden kortin, joka on selvä osoitus siitä, että Hilkka ei muistanut heitä ennen kuin heidän korttinsa kolahti postiluukusta. Äidillä on itselläänkin joulukorttireservi yllätyskorttien varalle sekä muutama uudenvuoden toivotus viimetipan odottamattomien korttien varalle. Erityisesti noteerataan kalliit kuoressa lähetetyt kaksipuoleiset ja kultahilekortit. Sinne on turha lähetellä ilmaiskortteja, edes kolmen vuoden takaisia. Ne muistetaan kaikki tarkasti.

Minä onnistuin toistuvasti vuosia korttivalinnoissani; leikkasin edellisen joulun saamistani kaksipuoleisista kuvaosan ja lähetin sen uutena korttina piirrettyäni poron tai enkelin päähän tonttulakin. Kukaan muu ei kehdannut tehdä samaa temppua sille perheelle. Viime vuonna löysin kauniita vanhahtavia mäyräkoira-joulukortteja, joita ostin kymmeniä. Nyt ei enää tarvitse askarrella, sillä ainakin 20 vuotta eteenpäin minulta saa mäyräkoirakortin.

Jos kommenttisi ei tule näkyviin, se on valitettavasti joutunut tahtomattani spämmifiltteriin ja sinne joutuneista en saa mitään ilmoitusta. Käyn mahdollisimman usein vapauttamassa siellä piileksivät. Olen pahoillani.



Tilaa RSS-syöte

Kuka?

Juttutupa