« .. ja kun se mahdollisuus osuu kohdalle.. | Pääsivu| Hiljaiset perii maan »

Hmmmh...

Oppiikohan ihminen koskaan hallitsemaan sitä peikkolaumaa, jonka elämässään on reppuunsa kerännyt. Vaikka niitä päivittäin painaa syvemmälle, nostavat ne päätään heti, kun pienikin mahdollisuus siihen tulee. Myönnän omaavani melkoisen lauman ilmeisen virkeinä tilaisuuttaan kärkkyviä synkkäilmeisiä mörköjä, jotka saavat minut levottomaksi.

Jonain päivänä vielä opin hillitsemään vilkkaan mielikuvitukseni.

Jos kommenttisi ei tule näkyviin, se on valitettavasti joutunut tahtomattani spämmifiltteriin ja sinne joutuneista en saa mitään ilmoitusta. Käyn mahdollisimman usein vapauttamassa siellä piileksivät. Olen pahoillani.



Tilaa RSS-syöte

Kuka?

Juttutupa