« Illan päätteeksi | Pääsivu| .. ja kun se mahdollisuus osuu kohdalle.. »

Anna elämälle mahdollisuus

En aiemmin huomannut ihmetellä tätäkään asiaa: suuri osa ihmisistä elää vaillinaista elämää siksi, että he etsivät kaiken aikaa antennit pitkällään jotain, jota ei vielä ole. Usein se puuttuva on oikea ihmissuhde, ja jos sellainen on, haluaa siitä paremman tai täydellisemmän. Vanhemmat parit ovat täydellisen kyllästyneitä toisiinsa tai sopeutuneet keskinkertaisuuteen, nuoret parit huomaavat, ettei elämä toisen kanssa olekaan helppoa, yksinäiset haikailevat paria, parilliset haikailevat oikeaa paria, kohtuullisen tyytyväiset parit haikailevat täydellisyyttä, yksinäiseltä puuttuu seuraa, pareilta puuttuu sisältö elämässä. Miten voi olla mahdollista, että kaiken sen suunnattoman etsinnän, vaivannäön ja huolellisen valinnan jälkeen asiat ei olekaan niin kuin unelmissa oli ne asettanut.

Elän edelleen siinä lapsenomaisessa uskossa, että jokaisella ihmisellä on jossain vastakappale, sielunpuolisko, täydentävä elementti. En sano, että puuttuva, sillä ihmisen pitää itsenään pystyä olemaan kokonainen, vaikkei omaa vastakappalettaan ole kohdannutkaan. Voihan käydä niinkin, että sitä ei kohtaa koskaan, tai kävelee kiireissään ohi, tai ei tunnista. Sivuuttamisen mahdollisuudet ovat suuremmat kuin kohtaamisen. Niin kauan, kun aktiivisesti etsii, tekee virhevalintoja.

Täytyy lakata etsimästä ja olla avoin sille mahdollisuudelle, että joku koskettaa.

Jälkipuheet

Tänäkin aamuna, jolloin kaikki on paremmin kuin koskaan aiemmin, etsin henkistä keidasta nettilän aavikolta ja löysin sivustosi. Kiitos niistä. Kiva kun sulla ei oo elämää sen enempää ... parasiitin puolustus ;)

Toi parittelusuhteellisuus .... mikään ei jalostu miksikään kadestaankaan ellei kumpikin ensin tunne itseään, hyväksy persoonaansa kasvuun kelvolliseksi taimeksi.
Elämä on leikki parhaimmillaan .... ikuinen esileikki jopa suorastaan.

Mua on aina vituttanu nää Pulle Nah jutut ... mutta nyt niistäkin jotain oivalsin. Yksinkertaista.


Kivaa nettielämää pienehkö Nasu!

Marraskuinen kirjoitus sipaisee lähes puoli vuotta tyhjänpanttina maattuaan jonkun sielun pintaa jossain nettilän avaruudessa. Tämä, jos mikä, vahvistaa jotain, jota hain sanoillani marraskuussa. Elämä muistuttelee mahdollisuuksistaan silloin tällöin, jos ei itse muista.

Jos edes pieneksi hetkeksi jonkun silmäkulmiin sain hymyrypyn, niin hyvä niin, oikein hyvä. :)

Jos kommenttisi ei tule näkyviin, se on valitettavasti joutunut tahtomattani spämmifiltteriin ja sinne joutuneista en saa mitään ilmoitusta. Käyn mahdollisimman usein vapauttamassa siellä piileksivät. Olen pahoillani.



Tilaa RSS-syöte

Kuka?

Juttutupa