Eilinen Schizo-Jannen avautuminen innoitti heittäytymään samaan aiheeseen. 157-senttinen nainen 35-numeroisissa kengissä ja 36-numeroisissa vaatteissa ei ole ensimmäisenä kaupan sisäänostajien mielessä. Tai jos onkin ollut, niin se toinen saman kokoinen kävi jo ostamassa minun kenkäni. Jonkinlainen korvaus olisi kohtuullista niistä euroista, joita joutuu maksamaan lahkeiden, hihojen ja helmojen lyhentämisestä. Sitäpaitsi joudumme maksamaan suursyömäreiden ruuat Raxxissa ja lihavien löpöt lentokoneessa. Meille yhteiskunnan hylkimille pitäisi maksaa kansalaispalkkaa, jolla hiukan edes korvattaisiin isoisempien pilkan kohteena olemisesta aiheutuneita kärsimyksiä ja yhteiskunnalle antamistamme subventioista.

Työelämässä pienen naisen on turha yrittää pomon paikkoja; ne menee pitkille ja komeille. Me tattiaiset saamme tyytyä olemaan koordinaattoreita ja assistenttejä. Lisäksi meidän täytyy kehittää maskottiluonne, jos aiomme selvitä elämästä hengissä. Ei meitä kukaan kuitenkaan todesta ota. Toinen vaihtoehto on heittäytyä ärhäkäksi terrieriksi, mutta ei siitäkään mitään hyötyä ole. Kaikki tietävät, että kivahan se terrieri oikeasti on . Ja harmiton.