« Sillanrakentaja | Pääsivu| Pienen ihmisen asialla »

Perimmäisten kysymysten äärellä

Miksi koira kakkii kolme kertaa juuri silloin, kun on vain kaksi Hauska-pussia taskussa? Ja miksi se kolmas kerta tapahtuu ihmisten ilmoilla, kun ne kaksi edellistä kertaa päästeltiin metsässä?
Ja sitähän on tietysti turha kyselläkään, miksi ei löydy lähimailtakaan roskasäiliöitä juuri silloin, kun niitä tarvittaisiin.
Sekin askarruttaa mieltä, että miksi lähiöissä asusteleva koira maksaa saman koiraveron, vaikka kaupungin tarjoamat maatuvat kakkapussit tarjotaan vain keskustakoirille.
Se kakkapusseja keskustan koirapuistossa repivä pälyilevä ihminen olen minä: tungen taskut täyteen pusseja aina, kun vaan mahdollista. Ja pyydän vielä keskustassa asuvia kavereita repimään niitä minulle tuliaisiksi. En suostu säilömään koirani jätöksiä kaupan leipäpusseihin. Enkä jaksa sitäpaitsi syödä niin paljon leipääkään. Enkä kantaa hedelmiä.

Ja kun kerran päästiin perimmäisten kysymysten äärelle, niin kysynpä vielä, että kurillaanko koira kakkii juuri sen talon ruusupuskaan, josta singahtaa sättivä naiskansalainen välittömästi ähellyksen alettua? Ja miksi nasevan vastauksen haukkumisiin keksii vasta seuraavassa korttelissa?

Ja mitä on ajateltava aikuisesta naisesta, joka ei keksi muuta kuin kakkajuttuja blogiinsa? Hävettää.

Jos kommenttisi ei tule näkyviin, se on valitettavasti joutunut tahtomattani spämmifiltteriin ja sinne joutuneista en saa mitään ilmoitusta. Käyn mahdollisimman usein vapauttamassa siellä piileksivät. Olen pahoillani.



Kuka?

Juttutupa