Aamun lehden työpaikkailmoituksia lukiessa jaksaa hymyilyttää korulauseiden määrä, hienot tittelit ja lupaukset siitä, mitä firmamme tarjoaa sinulle, joka täytät vaatimuksemme. Seuraa litania odotuksia, joiden pääteemana on, että valituksi tulee henkilö, jolla on ikää 25 vuotta, kaksi korkeakoulututkintoa, kielitaitoa neljällä kielellä puhumiseen ja kirjoittamiseen, työkokemusta 10 vuotta, mieluummin osa ulkomailla, ATK-taidot hallinnassa ja joka sopeutuu tiimityöskentelyyn ja on tottunut itsenäiseen työskentelyyn. Jos haetaan assistenttia tai koordinaattoria, tarkoitetaan sihteeriä ja halutaan pieneen palkkaan tyytyvä nainen, ja uskotaan, että hieno titteli korvaa pienen liksan. Managerit ja organisaattorit, leaderit ja business controllerit, suunnittelijat ja päälliköt ovatkin sitten miesten paikkoja. Itsenäiseen työskentelyyn tottunut ei pane pahakseen, että joutuu yksin tekemään viiden hengen työt ja lisäksi toimimaan omana sihteerinään ja juoksutyttönään sekä postittajana ja siivoojana.

Jos hakijoita haastattelee tulevan untuvikon tuleva esimies/-nainen, hän pitää tarkoin huolen siitä, että valituksi ei vahingossakaan tule häntä itseään pätevämpi, nuorempi, koulutetumpi, kauniimpi, komeampi tai pitempi henkilö. Jos kuitenkin on pakko ottaa joku edellä mainituista, voi uusi työntekijä olla varma, että esihenkilö käyttää kaiken vuosien varrella oppimansa oveluuden, luovimisen, kierouden ja alistamisen keinot osoittaakseen tulijalle ja muille, että hän itse on se ylivertaisempi. Pahimmassa tapauksessa teettää kaiken työn uudella pätevällä alaisellaan ja ottaa johdon neuvotteluissa kunnian itselleen.

Tiimityöskentely on tosiasiassa pöydän ympärille väkisin koottu, kysymättä nimetty sakki, jonka sihteeriksi kutsutaan se vastavalittu teamleader. Sakki nimetään projektiryhmäksi. Uutena henkilönä koordinaattorimme ei ymmärrä eikä uskalla pitää puoliaan, vaan joutuu kuuntelemaan älyttömiä, taivaanrantoja hiveleviä visioita ja kirjaamaan ne pöytäkirjaan ja kirjoittamaan sen puhtaaksi. Koska kukaan ei oletakaan, että mitään tapahtuisi projektiryhmän visioiden mukaan, joutuu uusi multikyky kehittämään työtavat, jotka toimivat ja tekemään kaiken työn. Johdon papereihin jää ikuisiksi ajoiksi elämään kirjatut visiot ja hellyttävän yksimielisesti koko johtoryhmä luulee, että näinhän se menee, kyllä ollaan eteviä visionäärejä. Todellisuudessa se vastavalittu ylikoulutettu untuvikko tekee yksin koko tiimin työt parhaaksi katsomallaan tavalla.

Sunnuntaiaamu on juhlaa, kun saa lukea aamun lehden rauhassa ajan kanssa.