Tunnustan, että en pidä koulutustilaisuuksista. En jaksa innostua luennoitsijoiden rakastamista PowerPoint-esityksistä, sillä en ymmärrä niistä mitään. Yritän aikani kuluksi arvuutella, mistä suunnasta seuraava tirpake tulee ja miten se leviää ruudulle. Hämmästelen jatkuvasti sitä, miten paljon tirpakkeita saa mahtumaan yhdelle näytölle, eikä asia silti selviä. Huomaan myös pohtivani, onko luennoitsija tehnyt esityksensä itse, vai onko hänellä näppärä sihteeri. Jännitystä nostattaa heti luennon alussa sählääminen laitteiden kanssa; kuinka monta turhaa tuntia onkaan kulunut seuratessa sitä samaa asentamista ja säätämistä. Benrope toi 2.9. esille vielä yhden jännitystä nostattavan puolen esitykseen; minkä vitsin tänään saamme nähdä lopussa. Nyt olen lopullisesti menetetty. Tämän jännityksen keskellä en enää millään ehdi paneutua itse asiaan.

Hyvä on, hyvä on; olen itsekin aikoinaan sortunut kikkakalvojen tekemiseen, mutta puolustaudun säälittävästi sillä, että työelämässä ei saa uskottavuutta, jollei ole heittää lentäviä tirpakkeita esitykseen. Ja voi, kuinka jännittävää olikaan oppia tekemään ensimmäinen putoava, liukuva, hajoava tai säleverhona aukeava tehoste esitykseensä. Lupaan kuitenkin poistaa sen vitsikkään kuvan sieltä lopusta.

Onneksi minä ja kaltaiseni voimme huokaista helpotuksesta, sillä nyt on professoritasolla todettu, että PowerPoint turmelee. Edward Tufte, joka on politiikan, tietotekniikan, tilastotieteen ja graafisen suunnittelun professori Yalen yliopistossa, toteaa, että PowerPoint aiheuttaa tyhmyyttä, tylsistyttää, tuhlaa aikaamme ja alentaa tiedonvälityksen laatua ja uskottavuutta.

The Cognitive Style of PowerPoint

Tänä aamuna oli syksyn kuulautta ilmassa, kohta saa sytytellä kynttilöitä iltasella.