Mitähän sitä tosiaan kirjoittaisi
Sakke ihmettelee aihevalintojamme kirjoituksessaan "Mitä kirjoittaa blogiin, kun ei ole mitään sanottavaa". Vinkkinä voin kertoa, että voihan sitä kirjoittaa vaikka siitä, mitä kirjoittaisi, kun ei ole kirjoitettavaa tai siitä, mitä muut kirjoittavat, kun ei ole mitään sanottavaa tai voi kommentoida muiden kirjoituksia, kun ei ole mitään kirjoitettavaa.
Meillä naisilla on se etu puolellamme, että voimme olla ihan rauhassa mitä mieltä milloinkin ja ihan mistä vaan. Meiltä suorastaan odotetaan sitä. Jos joskus erehdymme voimakkaisiin vakaviin kannanottoihin, voimme aina kääntää potkurimme ja olla herttaisen ymmärtämättömiä. Jos jostain odottamattomasta syystä olisimme joskus väärässä, mikä sinänsä on ihan teoreettinen mahdollisuus, niin voimme kääntää sen blondivitsiksi tai pistää kuumien aaltojen piikkiin. Jos ikä tai ulkonäkö estää näiden syiden käytön, voimme heittää flirttivaihteen päälle tai tirauttaa pari kyyneltä. Johan rupeaa sympatiaa tulemaan, virheet unohdetaan ja taputetaan isällisesti/toverillisesti/vihjailevasti/alentuvasti polvelle/selkään/päähän/pyllylle. Aina löytyy joku, joka menee halpaan.
Syksyssä on se hyvä puoli, että löytyy keväästä asti kadoksissa olleita tavaroita ja muutama ylimääräinen kolikko, kun ottaa taas käyttöön kesälämpimien tullessa tarpeettomaksi käyneen palttoon.