Kadonneen työmoraalin metsästys
Työpaikkamme muuttaa ensi vuoden alussa uusiin tiloihin. Olen ollut siinä onnellisessa asemassa, että olen saanut olla suunnittelussa mukana alusta asti. Minua on kuunneltu ja suunnittelija on toteuttanut mallikkaasti unelmiamme paperille. Kompromisseja on jouduttu tekemään, mutta nekin on onnistuttu kääntämään eduiksi. Kävin eilen työmaalla ja kolistelin alas unelmien pilveltä. Asiat, jotka paperilla on sentilleen mitoitettu, laskettu, harkittu ja suunniteltu, on nollattu toteuttamalla työt väärien piirustusten mukaan. Vaikka vika on ilmiselvästi ja todistettavasti rakentajan, yritetään tilanteesta luistaa vetoamalla siihen, että korjaaminen maksaa. Siis hetkinen: minun pitäisi tehdä eläkeikään asti töitä huonosti toimivissa ja osin toimimattomissa tiloissa vain siksi, että he lukivat vääriä piirustuksia. Tai minun pitäisi maksaa korjaus, vaikka he tekivät väärin.
Heittäydynkö kauhakuormaajan eteen poikittain, sidonko itseni kettingeillä kiinni traktorin pyörään.
Mää tahro olla lehm koivu al.
Mää en tahro olla luav.
Mää en tahro oppi uut taitto-ohjelma.
Mää en tahro selvittä äit-tytär suhret.
Mää en tahro viärä sitä kirjet posti.
Mää en tahro soitta Kelan tätil.
Mää en tahro muista yhtäkän pin-koori.
Antakka mu olla lehm koivu al.
Viäkkä mu väsyne nahk kamarim permanol,
kakluni ette.
